1.9.2010

Gnocchi

Tässäpä yksi kotitekoisen pastan ohje – kyseessä ovat gnocchit, joista minä pidän aivan erityisesti. Ne ovat hyviä sekä liha-tomaattikastikkeen kera, että ilman tomaattikastiketta, kuten tässä tapauksessa. Tämä oli siis ensimmäinen kerta (!!!) kun tein kotona itse gnoccheja, mutta tulos oli aika hyvä, vaikka jouduinkin aluksi harjoittelemaan hieman saadakseni tarvittavaa näppäryyttä käsityöskentelyyn :) Maustoin gnocchit voilla, luomutryffelikastikkeella (jonka olin ostanut eräästä vuoristokylästä siellä retkellä ollessani) sekä todella runsaalla parmesaaniraasteannoksella! Nami! :D

Otin tämän reseptin vanhasta keittokirjastani Italian ihana keittiö (WSOY 1999), jonka ruokaohjeista olen aina pitänyt paljon. Tässä siis ne vähäiset tarvittavat ainekset:

- 750 g jauhoisia perunoita kuorittuina ja isoiksi paloiksi paloiteltuina;
- ainakin 200 g durumvehnäjauhoja;
- 2 vatkattua munankeltuaista;
- muskottipähkinää;
- 70 g sulatettua voita;
- 50-60 g raastettua parmesaania;
- suolaa.

Keitä perunat suolavedessä. Valuta kypsät perunat huolellisesti. Tee perunoista tasaista muussia sauvasekoitinta käyttäen. Sekoita joukkoon munat ja jauhot sekä hieman muskottipähkinää ja suolaa.
Kumoa taikina hyvin jauhotetulle työtasolle. Mikäli seos ei ole mielestäsi tarpeeksi tukeva, lisää siihen vielä hieman jauhoja. Ala kieritellä taikinasta sormenpaksuisia ”nakkeja”. Leikkaa ”nakit” noin 2 cm pituisiksi paloiksi. Levitä valmiit gnocchit jauhotetun foliopalan päälle.
Keitä gnocchit runsaassa vedessä. Ne ovat valmiita noustessaan pintaan. Nosta gnocchit vedestä pois reikäkauhalla ja valuta hyvin.
Minä sekoitin sulatettuun voihin puolikkaan tryffelikastikepurkin sisällön ja kaadoin seoksen gnocchien päälle, minkä jälkeen sekoitin mukaan myös parmesaaniraasteen. Lopputulos oli kermaisen pehmeä ja varsin herkullinen ;)






Ecco una ricetta di pasta fatta in casa - si tratta di gnocchi, che mi piacciono particolarmente. Sono buoni, non soltanto con un sugo di carne, ma anche serviti in bianco, come in questo caso. Era la prima volta (!!!) che preparavo gli gnocchi fatti in casa, ma il risultato è stato piuttosto buono, anche se ho dovuto esercitarmi per un po’ prima di acquisire la manualità necessaria :) Ho condito gli gnocchi con burro, una salsa di tartufo biologico, comprata durante una gita in montagna e tanto di quel parmigiano! Njam! :D

Ho preso la ricetta da un mio vecchio libro di cucina Italian ihana keittiö (“La cucina meravigliosa d'Italia”, WSOY 1999 in Finlandia) le cui ricette mi sono sempre piaciute tanto! Ecco i pochi ingredienti:

- 750 gr di patate di polpa farinosa, pelate e tagliate a pezzi grossi;
- almeno 200 gr di farina per la pasta;
- 2 gialli d’uovo sbattuti;
- noce moscata;
- 75 gr di burro sfuso;
- 50-60 gr di parmigiano grattugiato;
- sale.

Lessate le patate in acqua salata. Una volta cotte, scolate le patate con cura. Utilizzate un frullatore per farne un purè omogeneo. Miscelate nel composto le uova e la farina e un poco di noce moscata e sale.
Depositate il composto su un piano di lavoro ben infarinato. Se la pasta non vi sembra abbastanza densa, aggiungete ancora un poco di farina. Cominciate a formare dei “salsicciotti" sottili come le dita. Tagliate i salsicciotti a pezzetti di circa 2 centimetri. Mettete gli gnocchi pronti su un foglio di alluminio infarinato.
Fate bollire gli gnocchi in acqua abbondante. Sono pronti quando risalgono in superficie. Toglieteli dall’acqua con un mestolo bucato e scolateli con cura.

Io ho mischiato una metà barattolino di salsa di tartufo con del burro sfuso. Dopo, ho versato la salsa sugli gnocchi e ho mantecato il tutto con tanto di parmigiano grattugiato. Il risultato era delicatamente cremoso ed alquanto delizioso ;)

8 kommenttia:

Johanna kirjoitti...

Kuulostaa ja näyttää herkulliselta. Sinulla on ollut siellä herkkuhetket. Vesi kielellä voin vain haikailla... Tästä tulee mieleeni elokuva Kummisetä III, jossa Andy Garcia opettaa Sofia Coppolalle miten gnoccheja tehdään.

Italiansalaatti kirjoitti...

Hei Johanna! :) Kiitos, teki mieleni hieman herkutella. Eikä ne gnocchit itse asiassa niin vaikeita olleet tehdä, joten veivaamaan vaan! :) Hitsi, mä en muista enää tota kohtausta, vaikka oon ne kaikki leffat nähnytkin! Pitää mennä katsomaan! :)

Johanna kirjoitti...

Voi kuule, se on mielestäni yksi elokuvan romanttisimpia kohtia. Sofia menee käymään Andyn luona ja Andy on juuri kokkaamassa. Sitten hän nappaa tytön kädestä kiinni ja yhdessä he opettelevat pyörittelemään gnocceja. Toivottavasti ne nyt olivat gnoccheja, etten puhu läpiä päähäni.

Ja nyt kysynkin, kun luin Suomen lehdistä että onke siellä teillä ollut yösienestäjiä? Uutisen mukaan ihmiset menevät öisin sienestämään, etteivät toiset pääse kärryille hyvistä sienipaikosta.

Italiansalaatti kirjoitti...

Kiitos leffaviittauksesta! :) Ihana toi yösienestysjuttu! Siis en ollut itse asiassa kuullut vielä asiasta - täällä meillä päin ihan rannikolla ei tavallisia sieniä juuri ole, niitä ja tryffeleitä löytyy kun nousee ylös vuoristoon. Voisin kyllä hyvin kuvitella, että hyvää löytöä suojellakseen joku porukka menee kukkumaan metsiin vaikka öisin :D Appiukkoni, löytääkseen parhaan paikan vielä vapaalta merenrantatilkulta ennen kuin kukaan muu ehtii sen löytämään, menee rantsuun aamulla klo 06.00 aurinkoa ottamaan ;)

aleksi kirjoitti...

ittekin teen välillä peruna ghocheja kotona.. niiden pitäis olla hankalia mutta ihmeen hyvin on aina onnisnut.

ja sinihomejuustokastikeessa ,huh

Italiansalaatti kirjoitti...

Kuulostaa hyvältä! :) Mäkin ajattelin, että gnocchien teko olisi ollut paljon työläämpää kuin se sitten itse asiassa olikaan! Ja lopputulos on joka tapauksessa riittävä vaivanpalkka! :)

Yaelian kirjoitti...

Ah onpa ihanan herkullisen näköistä vaan en nyt voi tuollaista syödä,kun pitää hiilareita vahtia.

Italiansalaatti kirjoitti...

Kiitos Yaelian :) Tiedän kyllä, miltä tuntuu vahtia syömisiään, taisin siitä kertoakin sinulle blogissasi. Täällä Italiassa ollessani vahtaan koko ajan laktoosi- ja kofeiinipitoisuuksia. Parmesaanissa ei ole laktoosia, joten se on oikeastaan ainoa maitotuote jota voin syödä Italiassa, joten "annan anteeksi" sen kovat rasvat. Yleensä olen aika tarkka myös kolesterolin suhteen (tämän reseptin voi, parmesaani ja munat eivät ole hyväksi kolesterolille....), ostan punaista lihaa todella harvoin ja käytän voita ruuanlaittoon ehkä kerran puolessa vuodessa, mutta silloin tällöin hemmottelen itseäni herkkuhetkillä! Ettei elämästä tulisi liian tiukkapipoista ;) Hiilareiden säätely menee meillä kesäaikaan melkein itsestään, kun kaappi on täynnä tuoreita vihanneksia ja hedelmiä ja syömme niitä koko ajan. Talvella yritän olla tekemättä pastaa liian usein, ja silloinkin käytän usein täysjyväpastaa tai vaihtoehtoisista raaka-aineista tehtyä pastaa.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...