20.10.2010

Makeat yllätykset - Le dolci sorprese

                                              LA VERSIONE IN LINGUA ITALIANA DOPO LA FOTO!!

Makea yllätys syntymäpäiväjuhlille! Kun Villa Ainala Cuisine julkisti lokakuun kisan, olin erittäin tyytyväinen, koska samalla olisin saanut kehiteltyä jotain uutta myös omia syntymäpäiväkutsujani varten! :D Tässä siis Terhin makeat syntymäpäiväyllätykset!


Idea tähän jälkiruokaan tuli lähes itsestään, koska halusin tarjota jotain helposti paikalle kannettavaa – jälkiruokaa, joka sisältäisi sekä hedelmän että karamellin makuja (rakastan karamellia!) ja joka sopisi myös italialaiseen makuun. Italiassa kreemiä tehdään ja tajotaan usein, yleensä jonkun leivoksen täytteenä tai lisukkeena. Minä halusin nostaa kreemin kuitenkin pääosaan, ja koska en osaa ikinä valita kahdesta hyvästä parempaa, päätin valmistaa kreemistä kaksi makuvaihtoehtoa! Täten syntymäpäiväsankari suklaapinnoitusta rikkoessaan saisi kokea yllätyksen: olisiko alla persikkakreemiä ja persikka-marsala –sosetta vai kanelikreemiä ja karamellikastiketta? :) Yllätyskupit tehdään etukäteen, jätetään jääkaappiin lepäämään ja lastataan sitten tarjottimelle tai sopivaan, isoon kartonkirasiaan, joka viedään syntymäpäiväsankarille asianmukaisen kukkapuskan kera :) No, minä en vienyt näitä kyllä mihinkään, kiikutin ne tarjottimella vierailleni, jotka tosin olivat iloisen yllättyneitä tästä perinteisen kakun korvikkeesta! :)


Itse valmistusprosessi oli varsin hikinen.....Alkuun tuntui, että mikään ei sujunut niin kuin olisi pitänyt! Poltin karamellikastikkeen pohjaan ja pilasin aivan uuden kattilan. Olen tehnyt karamellikastiketta tuhannet kerrat, joten kuka tietää, mitä tapahtui? Olinko syynä minä vai kastike?... Tai ehkä syynä oli margariinin käyttö? (Italiassa käytän voin sijasta margariinia, koska laktoositonta voita ole). Vai oliko syynä soijakerman käyttö? (Italiassa käytän soijakermaa, koska laktoositonta ei ole). En tiedä. Seuraavaksi kokeilin kreemin tekoa uudella, ”erityisen keveällä” reseptillä, joka tehtiin veteen. Tulokseksi sain kamalaa vetistä litkua. Ehkä en osannut tulkita reseptiä oikein, tai sitten minulla ja reseptin tekijällä on erilaiset makutottumukset...


Minä olen kuitenkin luonteeltani periksiantamaton, joten päätin tehdä yllätyskuppini valmiiksi, maksoi mitä maksoi!! (Se kattila ei onneksi ollut kamalan kallis....). Sain kuin sainkin valmistettua karamellikastikkeen (valtsin vanhan ja superyksinkertaisen reseptin – tavallista sokeria ja kermaa). Persikkasose oli nopeasti valmis, jonka jälkeen valmistin kreemin jälleen vanhalla ja hyväksi havaitulla reseptillä. Kreemi jaettiin kahteen osaan, jotka maustettiin eri tavoin. Lopuksi tein juoksevan suklaaseoksen, jonka kaadoin kuppeihin kreemin päälle kovaksi kanneksi. Joten voilà, tässä teille Terhin Makeat Syntymäpäiväyllätykset!! (Kaiken tämän sotkun jälkeen energiaa koristeluun ei juuri jäänyt, ja ei jäänyt aikaakaan.....joten kuvia on vain yksi ja siinäkin tekokukka koristeena... :D ) Jotkut mitat ovat hyvin summittaisia – en ehtinyt kirjoittamaan kaikkea ylös, joten tässä määrät siten miten ne nyt muistan. Tästä reseptistä saa noin 8 Yllätysmaljaa. Huom.! Kuppeina käytetyt maljan ovat tavallisia juomalaseja pienempiä - kukaan ei tietysti kiellä tekemästä Yllätyksiä myös isoihin laseihin, mutta lopputulos on sievempi ja helpompi käsitellä ja Yllätyksiä voi syödä enemmän (eri makuja kokeillakseen), jos ne on lastattu pienempiin lasikuppeihin.


Karamellikastike:
- 1,5 dl sokeria,
- Soijakermaa lähes yksi purkillinen tai 1,5-2 dl.
Mittaa sokeri kattilaan ja laita kattila liedelle kuumenemaan keskilämmölle. Anna sokerin sulaa ja muuttua kullanruskeaksi. Lisää sitten joukkoon kerma. Aluksi sokeri kovettuu kokkareeksi, mutta jos sekoitat kastiketta sinnikkäästi, sokeri sulaa vähitellen kerman joukkoon. Valuta karamellikastiketta neljän kupin pohjalle noin sentin paksuiseksi kerrokseksi.


Persikkasose:
-yksi iso nektariini,
-yksi iso nukkaposkinen persikka,
-marsalaa tai cream sherryä,
-sokeria.
Kuori ja kuutioi persikat hyvin pieniksi paloiksi. Jätä persikkakuutiot lautaselle marinoitumaan muutamaan lusikalliseen marsalaa tai cream sherryä, ripottele vielä päälle hieman sokeria. Noin tunnin päästä soseuta suurin osa kuutioista sauvasekoittimella. Jätä lautaselle hieman kokonaisia pikkukuutioita. Noin 3-4 ruokalusikallista soseesta kuluu kreemin maustamiseen. Sekoita loput soseesta jäljelle jääneiden pikkukuutioiden kanssa ja lusikoi sose-kuutioseosta neljän maljan pohjalle noin 1,5 sentin paksuiseksi kerrokseksi.


Kreemipohja:
-400 ml soijakermaa,
-200 ml soijamaitoa,
-150 g sokeria,
-8 keltuaista,
-1 ruokalusikallinen maissitärkkelystä (maizena).


Maustamiseen:
-3 rkl persikkasosetta (katso edellä),
-2 rkl (luomu)persikkahilloa,
-kanelia,
-sokeroimatonta kaakaojauhetta.
Sekoita maissijauhot huolellisesti keltuaisiin. Sekoita joukkoon sitten myös sokeri. Lämmitä kerma-maitosekoitusta kattilassa, kunnes se saavuttaa lähes kiehumislämpötilan. Ota kattila pois tulelta ja kaada noin puolet nesteestä hiljalleen munaseokseen, sekoittaen koko ajan. Laita kattila takaisin tulelle, ja kun neste saavuttaa taas lähes kiehumislämpötilan, kaada muna-nesteseos kattilaan vähän kerrassaan, sekoittaen huolella koko ajan. Hämmennä kreemiä jatkuvasti ja pidä huolta siitä, ettei se ala kiehua. Kreemi sakeutuu pikku hiljaa. Kun seos on mielestäsi tarpeeksi sakeaa, ota kattila pois tulelta. Anna kreemin jäähtyä jonkin aikaa. Jaa se sitten kahteen osaan. Mausta toinen puoli persikkasoseella ja persikkahillolla. Määrät ovat noin-arvioita; mikäli haluat persikan maistuvan enemmän ja kreemin olevan makeampaa, voit lisätä vielä enemmän persikkahilloa tai –sosetta. Mausta jäljelle jäänyt puoli kunnon ripauksella kanelia ja sokeroimatonta kaakaojauhoa, joka tulee siivilöidä. Tässäkin oma maku ratkaisee- mitä vahvemman kanelin maun haluat, sitä enemmän kanelia voit lisätä kreemipohjaan. Ota sitten lasit esille. Lusikoi karamellikerroksen päälle kanelikreemiä noin puoleen väliin kuppia tai vähän päälle. Persikkakerroksen päälle tulee laittaa persikkakreemiä noin ¾-kuppiin asti. (Karamelli-kaneli –yhdistelmä on hieman voimakkaamman makuinen kuin persikkakreemi, joten laitoin sitä kuppeihin vähän vähemmän kuin kevyempää persikkakreemiä, jota annostelin runsaammin.) Laita melkein valmiit maljat joksikin aikaa jääkaappiin.


Suklaakuorrutus: Kaada kattilan pohjalle kunnon luraus soijamaitoa. Kun maito kiehuu, lisää siihen noin 80 g tummaa suklaata. Sekoita, kunnes suklaa on sulanut joukkoon. Seoksesta tulee tulla sen verran juoksevaa, että sen saa levitettyä kreemin päälle, mutta sen tulee jäähtyessään muuttua tarpeeksi kiinteäksi ”kanneksi” pehmeän kreemikerroksen päälle. Kaada laseihin, täysin jäähtyneen kreemin päälle, ohut kerros suklaata. Laita valmiit maljat takaisin jääkaappiin ja jätä ne sinne, kunnes suklaakerros on täysin jähmettynyt. Nyt voit vaihtoehtoisesti joko tarjoilla maljat omille vieraillesi tai lastata tarjottimen yllätyskuppeineen lahjakartonkiin ja kiikuttaa paketin odottavalle syntymäpäiväsankarille! :D





Una dolce sorpresa per una festa di compleanno! Quando Villa Ainala Cuisine ha pubblicato il contest di ottobre, ero molto contenta, perché avrei avuto la possibilità di inventare qualcosa di nuovo anche per il mio party di compleanno! :D Ecco allora Le Dolci Sorprese di Terhi per il compleanno!


L’dea per questo dolce mi è venuta quasi da sé, perché volevo offrire qualcosa che si potesse portare con sé facilmente – un tipo di dolce alla frutta e al caramello (adoro il caramello!) che sarebbe stato adatto anche per i gusti degli italiani. In Italia la crema si prepara e si serve spesso, in genere come ripieno o accompagnamento di qualche dolce. Io, però, volevo dare alla crema il ruolo di protagonista, e visto che non sono mai capace di scegliere soltanto un’opzione tra due cose buone, ho deciso di preparare due versioni diverse di crema! Così facendo, il festeggiato, rompendo il topping al cioccolato sulla superficie, avrebbe trovato una sorpresa: o la crema alla pesca con il purè di pesca e marsala oppure la crema alla cannella con la salsa di caramello. :) Le Coppette Sorpresa vengono preparate prima, lasciate in frigo a riposare e poi messe su un vassoio oppure in una grande confezione adatta, che può essere portata al festeggiato, accompagnandola ad un bel mazzo di fiori :) Per dirla tutta, io queste coppette non le ho portate da nessuna parte, le ho soltanto servite su un vassoio ai miei ospiti, che però erano molto positivamente sorpresi nel vedere questo sostituto alla torta tradizionale! :)


Durante il processo di preparazione ho sudato sette camicie...All’inizio mi sembrava che niente andasse come previsto! Ho bruciato la salsa di caramello e rovinato una pentola nuova. In passato, ho preparato della salsa di caramello un migliaio di volte, quindi cosa stava succedendo? La colpa era attribuibile a me? O al caramello?…O forse la colpa era della margarina? (In Italia uso la margarina a posto del burro, perché non c’è il burro senza lattosio.) Magari la colpa era della panna di soia? (In Italia uso la panna di soia, perché non c’è quella senza lattosio.) Non lo so. Dopo, ho provato a preparare la crema, facendo riferimento ad una ricetta nuova e ”particolarmente leggera”, che era a base di acqua. Come risultato ho ottenuto un liquido acquoso terribile. Forse non sono stata in grado di interpretare la ricetta in maniera giusta oppure io e la persona che ha generato la ricetta abbiamo dei gusti molto diversi…


Io, però, sono molto testarda, non mollo mai, quindi ho deciso che avrei comunque finito di preparare le mie Coppette Sorpresa, costi quel che costi!! (Quella pentola per fortuna non era stata molto costosa…) Alla fine ci sono riuscita a preparare una salsa di caramello (ho scelto una ricetta vecchia e supersemplice – zucchero normale e panna). Il purè di pesche era velocissimo da fare, dopodiché ho preparato la crema seguendo un’altra vecchia ricetta già testata e promossa. Ho diviso poi la crema in due, e ho condito le parti in maniera diversa. Alla fine ho preparato una salsetta al cioccolato, che ho riversato nelle coppe per formare un strato duro sopra la crema. Quindi voilà, ecco per voi le Dolci Sorprese di Terhi per il compleanno!! (Dopo tutto questo casino non mi era rimasta molto energia per le decorazioni, e nemmeno molto tempo a disposizione….quindi c´è una foto soltanto e anche in quella foto un fiore finto funge da decorazioni… :D ) Alcune quantità sono molto approssimative – non avevo il tempo per scrivere giù tutto, quindi ecco le misure come me le ricordo ora. Questa ricetta basta per circa 8 Coppette Sorpresa. Attenzione! Le coppette usate sono più piccole dei normali bicchieri – nessuno ovviamente vi vieta di preparare le Sorprese in bicchieri più grandi, ma il risultato è più carino e più facile da maneggiare e si possono mangiare più Sorprese (per provare i gusti diversi) se le prepari in bicchieri o coppette più piccole!


Salsa di caramello:
-1,5 dl di zucchero,
- Quasi una confezione oppure 1,5-2 dl di panna di soia.
Mettete lo zucchero in una pentola e mettete la pentola sul fuoco a fiamma media. Lasciate che lo zucchero si sciolga e diventi di colore dorato. Aggiungete poi la panna. All’inizio lo zucchero diventa uno sformato duro, ma se continuate a girare la salsa con impegno, lo zucchero si dissolve pian piano nella panna. Colate della salsa sul fondo di 4 bicchieri per formarne uno strato di circa un centimetro.


Purè di pesche:
-una grande pesca nettarina,
-una grande pesca percoca,
-marsala,
-zucchero.
Sbucciate le pesche e tagliatele in pezzettini piccolini. Lasciate i pezzettini su un piatto a macerare in qualche cucchiaio di marsala e un poco di zucchero. Dopo un’ora circa fate il purè omogeneizzando la maggior parte dei pezzettini con un frullatore. Lasciate sul piatto ancora un poco di pezzettini interi. Circa 3-4 cucchiai del purè si mettono nella crema per condirla. Mischiate il resto del purè con i pezzettini rimasti. Versate della miscela sul fondo di altre 4 coppette per formarne uno strato di circa 1,5 centimetri.


La base per la crema:
-400 ml di panna di soia,
-200 ml di latte di soia,
-150 g di zucchero,
-8 tuorli,
-1 cucchiaio di maizena.


Per condire:
-3 cucchiai di purè di pesche (vedete sopra),
-2 cucchiai di marmellata di pesche (biologica),
-cannella,
-cacao amaro.
Sbattete con cura le uova con la maizena. Aggiungete anche lo zucchero e amalgamate tutto. Riscaldate la miscela di panna e latte in una pentola, finché essa non arriva quasi alla temperatura di ebollizione. Togliete, allora, la pentola dal fuoco e versate circa metà del liquido nelle uova, girando costantemente. Rimettete la pentola sul fuoco e quando il liquido arriva nuovamente quasi a bollire, aggiungeteci la miscela di uova e liquidi un poco per volta, girando con cura per tutto il tempo. Continuate a girare la crema costantemente e fate attenzione finché non cominci a bollire. Pian piano, la crema diventa densa. Quando essa ha raggiunto la consistenza che volete, togliete la pentola dal fuoco. Lasciate che la crema raffreddi un poco. Dividete poi la crema in due porzioni. Condite una porzione con il purè di pesche e con la marmellata di pesche. Le quantità sono all'incirca, perché dipende anche da voi quanto dolce e quanto al gusto di pesca volete che sia la vostra crema - potete aggiungere anche altra marmellata o purè. Condite la seconda porzione con una bella manciata di cannella e cacao amaro, che dovete setacciare. Anche qua dipende dai vostri gusti - più forte volete che sia il gusto di cannella, più ne dovete aggiungere nella crema. Poi, prendete i bicchieri. Sullo strato di caramello aggiungete della crema alla cannella fino alla metà del bicchiere o poco di più. Sullo strato di pesche aggiungete della crema alla pesca fino al 3/4 della coppetta, all'incirca. (La combinazione caramello-cannella ha un gusto più forte della crema alla pesca, perciò nelle coppette ne ho messo poco meno della crema alla pesca, più leggera, della quale ho preparato delle porzioni più grandi.) Poi, mettete le coppette quasi pronte nel frigo.


Topping al cioccolato: Versate un bel po’ di latte di soia in fondo ad una pentola. Quando il latte comincia a bollire, aggiungeteci circa 80 g di cioccolato nero. Girate finché il cioccolato non si è completamente sciolto nel latte. La miscela dovrebbe essere abbastanza liquida da poterla stendere sulla crema, ma comunque abbastanza solida perché formi –raffreddandosi- un topping duro sul morbido strato di crema. Versate nei bicchieri, sulla crema completamente raffreddata, uno strato sottile di cioccolato. Mettete le coppette pronte nel frigo e lasciatele là finché il cioccolato non si è completamente solidificato. Ora potete o servire le coppette ai vostri ospiti oppure caricare il vassoio con le Coppette Sorpresa in un cartoncino regalo e portarlo al festeggiato che vi aspetta! :D

9 kommenttia:

Glu.fri cosas varias sin gluten kirjoitti...

Fantastiche le tue sorprese, veramente golose, con caramello, frutta, crema...e poi gluten free..Baci

Anna kirjoitti...

Upealta kuulostava jälkiruoka. Onkohan tuo imelää... tekisi mieli maistaa, mutta en usko, että saisin kaikkia kerroksia onnistumaan...

Italiansalaatti kirjoitti...

Ciao Simonetta! Io sono moooolto golosa ... :) Quindi, ci ho messo tutto ciò che piú mi piace - caramello, pesche, crema, cannella... :D Infatti, è anche senza glutine - me ne sono accorta in realtà dopo che l'avevo già preparato, quindi non era del tutto intenzionale questa volta :) Buona giornata, baci!

Anna: Tekemiseen meni aika paljon aikaa, mutta kyllä lopputulos palkitsi! Mikäli huono onni ei vainoa sinua kuten minua silloin jälkiruuan valmistamispäivänä, ne eri kerrokset eivät sinällään ole vaikeita tehdä!
Maku ei itse asiassa ollut kovin imelä - tuoreista persikoista tehty persikkakreemi ja persikkasose tekivät toisesta yhdistelmästä varsin raikkaan. Karmellikastike oli aineksista imelin, mutta kreemin sokeroimaton kaakaojauhe ja kaneli tasapainottivat sitä yhdistelmää. Italiassa kun ei pidetä erityisen makeista tai hyvin imelistä jälkiruuista. Minä taas rakastan karamellitäytekakkuja ja hilloviinereitä jne.... :D Mutta tämä jälkkäri ei ollut niin imelästä päästä.

Kirsikka kirjoitti...

Olipas siinä vaiheita kerrakseen, oikein naurattaa:). Joskus kokkaaminen voi olla tätäkin. Mutta onneksi teit valmiiksi, kuulostaa ihanalta.

Italiansalaatti kirjoitti...

Minua ei tekovaiheessa juuri naurattanut, mutta jälkeenpäin kyllä, kun mietin koko sotkua vaiheineen! ;D Mutta onneksi tein sinnikkäästi loppuun asti, koska kupposet olivat aikasten herkullisia! :D

Rebecca kirjoitti...

mmmm che bontà! bravissima!:)

Johanna kirjoitti...

Kello on illalla puoli yhdeksan, harkitsen tosissani kauppaa lahtoa ja tarveaineiden ostoa.... Kuola valuu suupielista ja kyynelkin melkein kohoaa silmakulmaan. Ei pitaisi tulla katsomaan tahan aikaan illasta blogiais!

Yaelian kirjoitti...

Ihanan näköistä jälkiruokaa ,vaikka niiden valmistus olikin hikistä hommaa;D Mutta kuulostavat ja näyttävät ihanilta!
Ja ovatko synttärionnittelut paikallaan?

Italiansalaatti kirjoitti...

Rebecca: Grazie!! :D Devo ammettere che era buona! :)
Johanna: Se toimii sitten inspiraationa seuraavalle päivälle, eikö vain? ;D
Yaelian: Kiitos!! :) Hikistä hommaa joo, mutta kannatti!! Ja kiitos onnitteluista, jälleen yksi vuosi lisää... :O

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...