29.10.2010

Italiansalaatti pastalla tai perunoilla - Insalata russa

                                                           LA VERSIONE IN LINGUA ITALIANA DOPO LA FOTO!

Ehdin kuin ehdinkin tekemään myös oikeaa italiansalaattia! Salaattikuukauden (tai pikemminkin salaatti- ja torttukuukauden...) viimeisenä salaattina esittelen teille siis oman versioni nimikkosalaatistani, joka käy loistavasti esim. joulun juhliin! :D Salaatinkastike on tehty erikoisruokavaliota seuraaville henkilöille tuotteita myyvästä lähikaupasta ostettuun riisipohjaiseen luomumajoneesiin, ja kermana on, kuten aina, soijakermaa. Tämän vuoksi reseptini on varsin kevyt, vaikkakin pastan ansiosta myös täyttävä (vaihdoin perinteiset perunat pastaan). Italiansalaatin tyyppistä salaattia kutsutaan Italiassa jostain syystä venäläiseksi salaatiksi ('Insalata russa') ja Suomessa taas italiansalaatiksi. Kukapa tietää, miksi? Joka tapauksessa, tämä salaatti on helppo ja varsin nopea valmistaa ja se tarjoillaan viileänä. Loistava lisä buffetpöytään tai joulun salaattivalikoimaan!

Mitat ovat noin-arvioita, koska salaatin teon aikaan minulle kävi pieni ”vahinko” – koneeni meni rikki ja parin päivän työ katosi savuna ilmaan....Olin kirjannut tämänkin reseptin huolelllisesti muistiin tarkkoine mittoineen, mutta valitettavasti muistiinpanot katosivat tietokoneiden hautausmaalle tietokoneeni myötä....Joten paras ohjenuora salaatinkastiketta tehdessänne ja maustaessanne ovat omat makuhermot! :) Resepti on lopultakin hyvin yksinkertainen, ja raaka-aineet ovat helposti saatavilla.

AINEKSET:
1. noin 200 g conchiglia-pastaa (tai vaihtoehtoisesti perunoita)
2. 2-3 kuorittua porkkanaa (koosta riippuen)
3. noin reilu kupillinen keitettyjä pieniä herneitä
4. yksi rasiallinen keittokinkkukuutioita
5. yksi iso, hapahko omena
6. yksi isohko suolakurkku

Kastike:
1. riisipohjaista majoneesia n. 190 g (vaihtoehtona on käyttää tavallista kevytmajoneesia)
2. hyvää sinappia
3. sitruunamehua
4. suolaa ja mustapippuria sekä ripaus sokeria
5. soijakermaa (tai laktoositonta kermaa)
6. timjamia

Keitä porkkanat kypsiksi, mutta pidä huoli siitä, etteivät ne keity liian veltoiksi. Anna jäähtyä ja paloittele pieniksi kuutioiksi. Paloittele myös suolakurkku sekä omena pieniksi kuutioiksi. Valmista kastike: sekoita pieneen purkilliseen majoneesia muutama ruokalusikallinen soijakermaa, hieman sinappia (pari teelusikallista), reilu hyppysellinen hyvin hienonnettua timjamia, ripaus suolaa, mustapippuria ja sokeria sekä kunnon loraus sitruunamehua. Tarkista maku. Halutessasi voit lisätä vielä jotain kyseisistä mausteita. Keitä pasta suolatussa vedessä (vaihtoehtoisesti voit keittää perunoita ja leikata kypsät perunat pieniksi kuutioiksi). Kun pasta on kypsää, käytä pastasiivilää hetken ajan juoksevan kylmän veden alla ja valuta hyvin. Laita sekoitusastiaan sekä pasta että kaikki muut raaka-aineet ja valuta joukkoon myös kastike. Sekoita huolellisesti.  Voit tarjoilla salaatin heti tai laittaa sen jääkaappiin ja tarjoilla myöhemmin.




Alla fine ce l’ho fatta a preparare anche l’insalata russa! Come ultima insalata del “mese dell’insalata” (o meglio, del mese delle insalate e delle torte…..) vi presento, dunque, la mia versione dell'insalata che in finlandese porta il nome di "Insalata italiana" e quindi il nome del mio blog (Italiansalaatti = insalata italiana)  :D Il condimento per l'insalata è fatto a base di maionese di riso da agricoltura biologica che ho comprato qua vicino nel negozio che vende alimenti per persone che seguono diete speciali.  Come panna ho usato panna di soia, come sempre. Per questo motivo la mia ricetta è abbastanza leggera, anche se grazie alla pasta il piatto ti sazia pure (invece delle patate usate tradizionalmente ho usato la pasta).  Per qualche ragione, questo tipo d'insalata in Finlandia si chiama "insalata italiana", come dicevo, e in Italia, invece, insalata russa. Chi sa perché? In ogni caso, quest'insalata è facile e abbastanza veloce da preparare ed essa viene servita quasi fredda. È un’aggiunta eccellente per un buffet!

Le quantità sono all’incirca, perché qualche tempo fa ho avuto un piccolo “incidente” – il mio computer si è rotto e il lavoro di un paio di giorni è svanito nel nulla….Anche questa ricetta era stata annotata con cura, con tutte le quantità esatte, ma sfortunatamente la ricetta, insieme al mio vecchio PC, è svanita finendo nel cimitero dei computer….Quindi, quando preparate e condite la salsa per l'insalata, seguite la vostre papille gustative! :)  

-Circa 200 g di conchiglie,
-2-3 carote sbucciate (dipende da quanto sono grandi),
-circa una tazza abbondante di piselli fini cotti,
-una confezione di cubetti di prosciutto,
-una grande mela un po’ acidula,
-un grande cetriolo sott’aceto. 

Salsa:
-Un barattolo piccolo di maionese di riso (circa 190 g ),
-senape,
-succo di limone,
-sale e pepe e un pizzico di zucchero,
-panna di soia,
-timo.

Cuocete le carote finché non sono cotte, ma fate attenzione affinché non diventino stracotte. Lasciatele raffreddare e poi tagliatele a cubetti piccolini. Tagliate a cubetti piccoli anche il cetriolo e la mela. Preparate la salsa: mischiate in un piccolo barattolo di maionese di riso qualche cucchiaio di panna di soia, un poco di senape, un pizzico di timo ben tritato, un pochino di sale, pepe e zucchero e anche un poco di succo di limone. Controllate il gusto. Potete variare la quantità dei condimenti di cui sopra in base ai vostri gusti personali. Cuocete la pasta, passate lo scolapasta sotto l'acqua fredda per un istante  e scolate bene. Versate in un recipiente la pasta e anche tutti gli altri ingredienti e aggiungete anche la salsa. Girate con cura. Potete servire subito oppure mettere in frigo e servire dopo.

24.10.2010

Karamelliomenatorttu-Torta di mele al caramello

                                                      LA VERSIONE IN LINGUA ITALIANA DOPO LA FOTO!

Ok, tiedän mitä ajattelette – vieläkö lisää omenatorttuja??.... Kylläpä vain! :) Viime aikoina leipomani omenatortut inspiroivat minua luomaan uuden omenapiirakkaversion: Karamelliomenatorttu. Tällä reseptillä osallistun keräykseen “Dolci senza Uova” (Leivoksia ilman kananmunia), jonka on järjestänyt italialainen blogi ”Buoni e veloci” yhdessä Cibo Amico -järjestön kanssa (kyseessä on järjestö, jonka ovat perustaneet vanhemmat, joiden allergiaongelmaiset lapset ovat hoidossa Firenzen Meyer-lastensairaalan Allergologian osastolla). Koska kärsin laktoosi-intoleranssista, valmistan mielelläni ruokia, joita myös jostakin ruoka-aineallergiasta/-intoleranssista kärsivät henkilöt voivat syödä. Tähän mennessä olen esitellyt paljon laktoosittomia reseptejä sekä maidottomia tai gluteenittomia ruokia. Tässä siis ilman kanamunia valmistettu torttu!
Minun omenatorttuni on varsin yksinkertainen leipoa. Lopputulos on takuuvarma!! Rakastan karamellia, ja pidän pähkinöiden ja kanelin mausta omenajälkiruuissa. Tästä johtuu, että oma torttuni yhdistää kaikki edellä mainitut raaka-aineet ja uskaltaisinkin väittää, että tämä resepti saa teidät nuolemaan huulianne kuin kissa kermaa juotuaan! ;D

-Yksi valmis, pyöreä murotaikinalevy,
-40-50 g manterlirouhetta,
-ainakin 3 isoa tai 4 keskikokoista omenaa,
-2 dl sokeria,
-0,7-0,8 dl soijakermaa,
-0,5 dl vettä,
-kanelia. 

Kuori omenat ja leikkaa ne siivuiksi. Jätä murotaikina huoneenlämpöön lepäämään siksi aikaa, kuin valmistat karamellikastikkeen. Voit ostaa murotaikinan jo valmiina tai valmistaa sitä yhden annoksen verran kotona (itse pidän Ravintola Juuren omenapiirakan pohjasta – minun torttuuni riittää ¾:a kyseisestä reseptistä). Minä, tällä kertaa, ajan puutteessa, ostin valmiin taikinan.

Mittaa kattilaan 2 dl sokeria. Sekoita vesi ja kerma keskenään, laita seos toiseen, pienempään kattilaan ja lämmitä. Laita liedelle myös sokeri ja lämmitä, kunnes sokeri on täysin sulanut. Varo, ettei sula sokeri pala. Tässä vaiheessa vesi-kermaseoksen pitäisi olla kiehumispisteessä: ota kummatkin kattilat liedeltä ja ala kaataa nestettä karamellin sekaan, sekoittaen koko ajan. Kun kaikki neste on sekoitettu osittain jähmettyvään karamelliin, laita kattila vielä liedelle hiljaiselle tulelle ja sekoita, kunnes karamelli on kokonaan sulanut kastikkeeseen. Kun kastike on juoksevaa ja hyvin sekoittunutta, sammuta tuli. Laita murotaikina pyöreään uunivuokaan, jossa on jo uunipaperi valmiina. Murotaikinan tulee olla hieman liian iso vuokaan nähden, jolloin levyn reunat ulottuvat vähän vuuan reunojen ulkopuolelle. Levitä kaikki omenasiivut taikinan päälle paksuksi kerrokseksi. Ripottele päälle runsaasti kanelia. Kaada sitten vuokaan karamellikastike ja levitä lopuksi kaiken päälle mantelirouhetta. Käännä taikinalevyn reunat sisäänpäin omena-mantelikerroksen päälle. Paista torttua uunissa 200 asteessa noin 30 minuutin ajan tai kunnes taikinasta on tullut rapeaa ja kullanväristä. Tarjoile torttu vielä hieman lämpimänä.


Ok, lo so a cosa state pensando – un’altra torta di mele??.... Ebbene sì! :) Le torte di mele da me ultimamente preparate mi hanno ispirato a crearne un’altra: La torta di mele al caramello. Con questa ricetta partecipo alla raccolta di ricette “Dolci senza uova”, un’iniziativa promossa dal blog Buoni e veloci in collaborazione con l’associazione Cibo Amico (associazione di genitori dei bambini allergici seguiti presso il Reparto di Allergologia dell'Ospedale Pediatrico Meyer di Firenze).  Visto che io stessa soffro di intolleranza al lattosio, preparo volentieri dei piatti che anche le persone con qualche allergia/intolleranza alimentare possono mangiare: finora ho presentato parecchie ricette senza lattosio ma anche delle ricette senza latte oppure senza glutine. Ecco allora una torta preparata senza uova!
La mia torta di mele è alquanto semplice da preparare. Il risultato finale è garantito!! Io sono un’amante del caramello, e mi piace usare noci e cannella per i dolci alla mela.  Quindi, la mia torta amalgama tutti questi ingredienti e oserei dire che vi fará “leccare i baffi”!;D

-Una sfoglia di pasta frolla,
-mandorle tritate circa 40-50g,
-almeno 3 mele grandi o 4 mele di grandezza media,
-2 dl di zucchero,
-0,7-0,8 dl di panna di soia,
-0,5 dl acqua,
-cannella.

Sbucciate le mele e tagliatele a fette. Lasciate la sfoglia di pasta frolla a riposare fuori dal frigo intanto che preparate la salsa di caramello. Potete comprare la pasta frolla già pronta oppure farne una porzione a casa (a me piace l’impasto per la Torta di mele del Ristorante Juuri – per la mia torta basta una quantità pari a ¾ della detta ricetta). Io, questa volta, per motivi di tempo, la pasta l’ho comprata già pronta. 

Misurate in un pentolino 2 dl di zucchero. Mischiate l’acqua con la panna, mettete il liquido in una brocca e riscaldate. Mettete sul fuoco anche il pentolino e riscaldate finché lo zucchero non si è completamente fuso. Fate attenzione affinché lo zucchero fuso non bruci. La miscela di acqua e zucchero dovrebbe essere arrivata alla temperatura di ebollizione: togliete sia la pentola che la brocca dal fuoco e cominciate a versare il liquido dentro il caramello, girando per tutto il tempo. Quando tutto il liquido è stato mischiato con il caramello parzialmente rappreso, mettete la pentola ancora sul fuoco a fiamma bassa e girate continuamente per far sciogliere il caramello nella salsa. Quando la salsa è liquida e ben amalgamata, spegnete il fuoco. Mettete la sfoglia di pasta frolla su una pirofila rotonda con la carta da forno già stesa sotto. La sfoglia deve essere un pochino più grande della pirofila, in maniera tale che i lembi della pasta fuoriescono leggermente dagli orli della pirofila. Stendete tutte le fette di mela sulla pasta per formare un denso strato di fette. Coprite tutto con abbondante cannella. Poi, versate sopra la salsa di caramello. Cospargete mandorle tritate su tutta la torta. Girate poi i lembi della sfoglia di pasta frolla verso l’interno per coprire una parte delle mele. Ora potete cuocere la torta in forno a 200 gradi per 30 minuti circa o finché la pasta non sia dorata e croccante. Servite la torta ancora tiepida.


20.10.2010

Makeat yllätykset - Le dolci sorprese

                                              LA VERSIONE IN LINGUA ITALIANA DOPO LA FOTO!!

Makea yllätys syntymäpäiväjuhlille! Kun Villa Ainala Cuisine julkisti lokakuun kisan, olin erittäin tyytyväinen, koska samalla olisin saanut kehiteltyä jotain uutta myös omia syntymäpäiväkutsujani varten! :D Tässä siis Terhin makeat syntymäpäiväyllätykset!


Idea tähän jälkiruokaan tuli lähes itsestään, koska halusin tarjota jotain helposti paikalle kannettavaa – jälkiruokaa, joka sisältäisi sekä hedelmän että karamellin makuja (rakastan karamellia!) ja joka sopisi myös italialaiseen makuun. Italiassa kreemiä tehdään ja tajotaan usein, yleensä jonkun leivoksen täytteenä tai lisukkeena. Minä halusin nostaa kreemin kuitenkin pääosaan, ja koska en osaa ikinä valita kahdesta hyvästä parempaa, päätin valmistaa kreemistä kaksi makuvaihtoehtoa! Täten syntymäpäiväsankari suklaapinnoitusta rikkoessaan saisi kokea yllätyksen: olisiko alla persikkakreemiä ja persikka-marsala –sosetta vai kanelikreemiä ja karamellikastiketta? :) Yllätyskupit tehdään etukäteen, jätetään jääkaappiin lepäämään ja lastataan sitten tarjottimelle tai sopivaan, isoon kartonkirasiaan, joka viedään syntymäpäiväsankarille asianmukaisen kukkapuskan kera :) No, minä en vienyt näitä kyllä mihinkään, kiikutin ne tarjottimella vierailleni, jotka tosin olivat iloisen yllättyneitä tästä perinteisen kakun korvikkeesta! :)


Itse valmistusprosessi oli varsin hikinen.....Alkuun tuntui, että mikään ei sujunut niin kuin olisi pitänyt! Poltin karamellikastikkeen pohjaan ja pilasin aivan uuden kattilan. Olen tehnyt karamellikastiketta tuhannet kerrat, joten kuka tietää, mitä tapahtui? Olinko syynä minä vai kastike?... Tai ehkä syynä oli margariinin käyttö? (Italiassa käytän voin sijasta margariinia, koska laktoositonta voita ole). Vai oliko syynä soijakerman käyttö? (Italiassa käytän soijakermaa, koska laktoositonta ei ole). En tiedä. Seuraavaksi kokeilin kreemin tekoa uudella, ”erityisen keveällä” reseptillä, joka tehtiin veteen. Tulokseksi sain kamalaa vetistä litkua. Ehkä en osannut tulkita reseptiä oikein, tai sitten minulla ja reseptin tekijällä on erilaiset makutottumukset...


Minä olen kuitenkin luonteeltani periksiantamaton, joten päätin tehdä yllätyskuppini valmiiksi, maksoi mitä maksoi!! (Se kattila ei onneksi ollut kamalan kallis....). Sain kuin sainkin valmistettua karamellikastikkeen (valtsin vanhan ja superyksinkertaisen reseptin – tavallista sokeria ja kermaa). Persikkasose oli nopeasti valmis, jonka jälkeen valmistin kreemin jälleen vanhalla ja hyväksi havaitulla reseptillä. Kreemi jaettiin kahteen osaan, jotka maustettiin eri tavoin. Lopuksi tein juoksevan suklaaseoksen, jonka kaadoin kuppeihin kreemin päälle kovaksi kanneksi. Joten voilà, tässä teille Terhin Makeat Syntymäpäiväyllätykset!! (Kaiken tämän sotkun jälkeen energiaa koristeluun ei juuri jäänyt, ja ei jäänyt aikaakaan.....joten kuvia on vain yksi ja siinäkin tekokukka koristeena... :D ) Jotkut mitat ovat hyvin summittaisia – en ehtinyt kirjoittamaan kaikkea ylös, joten tässä määrät siten miten ne nyt muistan. Tästä reseptistä saa noin 8 Yllätysmaljaa. Huom.! Kuppeina käytetyt maljan ovat tavallisia juomalaseja pienempiä - kukaan ei tietysti kiellä tekemästä Yllätyksiä myös isoihin laseihin, mutta lopputulos on sievempi ja helpompi käsitellä ja Yllätyksiä voi syödä enemmän (eri makuja kokeillakseen), jos ne on lastattu pienempiin lasikuppeihin.


Karamellikastike:
- 1,5 dl sokeria,
- Soijakermaa lähes yksi purkillinen tai 1,5-2 dl.
Mittaa sokeri kattilaan ja laita kattila liedelle kuumenemaan keskilämmölle. Anna sokerin sulaa ja muuttua kullanruskeaksi. Lisää sitten joukkoon kerma. Aluksi sokeri kovettuu kokkareeksi, mutta jos sekoitat kastiketta sinnikkäästi, sokeri sulaa vähitellen kerman joukkoon. Valuta karamellikastiketta neljän kupin pohjalle noin sentin paksuiseksi kerrokseksi.


Persikkasose:
-yksi iso nektariini,
-yksi iso nukkaposkinen persikka,
-marsalaa tai cream sherryä,
-sokeria.
Kuori ja kuutioi persikat hyvin pieniksi paloiksi. Jätä persikkakuutiot lautaselle marinoitumaan muutamaan lusikalliseen marsalaa tai cream sherryä, ripottele vielä päälle hieman sokeria. Noin tunnin päästä soseuta suurin osa kuutioista sauvasekoittimella. Jätä lautaselle hieman kokonaisia pikkukuutioita. Noin 3-4 ruokalusikallista soseesta kuluu kreemin maustamiseen. Sekoita loput soseesta jäljelle jääneiden pikkukuutioiden kanssa ja lusikoi sose-kuutioseosta neljän maljan pohjalle noin 1,5 sentin paksuiseksi kerrokseksi.


Kreemipohja:
-400 ml soijakermaa,
-200 ml soijamaitoa,
-150 g sokeria,
-8 keltuaista,
-1 ruokalusikallinen maissitärkkelystä (maizena).


Maustamiseen:
-3 rkl persikkasosetta (katso edellä),
-2 rkl (luomu)persikkahilloa,
-kanelia,
-sokeroimatonta kaakaojauhetta.
Sekoita maissijauhot huolellisesti keltuaisiin. Sekoita joukkoon sitten myös sokeri. Lämmitä kerma-maitosekoitusta kattilassa, kunnes se saavuttaa lähes kiehumislämpötilan. Ota kattila pois tulelta ja kaada noin puolet nesteestä hiljalleen munaseokseen, sekoittaen koko ajan. Laita kattila takaisin tulelle, ja kun neste saavuttaa taas lähes kiehumislämpötilan, kaada muna-nesteseos kattilaan vähän kerrassaan, sekoittaen huolella koko ajan. Hämmennä kreemiä jatkuvasti ja pidä huolta siitä, ettei se ala kiehua. Kreemi sakeutuu pikku hiljaa. Kun seos on mielestäsi tarpeeksi sakeaa, ota kattila pois tulelta. Anna kreemin jäähtyä jonkin aikaa. Jaa se sitten kahteen osaan. Mausta toinen puoli persikkasoseella ja persikkahillolla. Määrät ovat noin-arvioita; mikäli haluat persikan maistuvan enemmän ja kreemin olevan makeampaa, voit lisätä vielä enemmän persikkahilloa tai –sosetta. Mausta jäljelle jäänyt puoli kunnon ripauksella kanelia ja sokeroimatonta kaakaojauhoa, joka tulee siivilöidä. Tässäkin oma maku ratkaisee- mitä vahvemman kanelin maun haluat, sitä enemmän kanelia voit lisätä kreemipohjaan. Ota sitten lasit esille. Lusikoi karamellikerroksen päälle kanelikreemiä noin puoleen väliin kuppia tai vähän päälle. Persikkakerroksen päälle tulee laittaa persikkakreemiä noin ¾-kuppiin asti. (Karamelli-kaneli –yhdistelmä on hieman voimakkaamman makuinen kuin persikkakreemi, joten laitoin sitä kuppeihin vähän vähemmän kuin kevyempää persikkakreemiä, jota annostelin runsaammin.) Laita melkein valmiit maljat joksikin aikaa jääkaappiin.


Suklaakuorrutus: Kaada kattilan pohjalle kunnon luraus soijamaitoa. Kun maito kiehuu, lisää siihen noin 80 g tummaa suklaata. Sekoita, kunnes suklaa on sulanut joukkoon. Seoksesta tulee tulla sen verran juoksevaa, että sen saa levitettyä kreemin päälle, mutta sen tulee jäähtyessään muuttua tarpeeksi kiinteäksi ”kanneksi” pehmeän kreemikerroksen päälle. Kaada laseihin, täysin jäähtyneen kreemin päälle, ohut kerros suklaata. Laita valmiit maljat takaisin jääkaappiin ja jätä ne sinne, kunnes suklaakerros on täysin jähmettynyt. Nyt voit vaihtoehtoisesti joko tarjoilla maljat omille vieraillesi tai lastata tarjottimen yllätyskuppeineen lahjakartonkiin ja kiikuttaa paketin odottavalle syntymäpäiväsankarille! :D





Una dolce sorpresa per una festa di compleanno! Quando Villa Ainala Cuisine ha pubblicato il contest di ottobre, ero molto contenta, perché avrei avuto la possibilità di inventare qualcosa di nuovo anche per il mio party di compleanno! :D Ecco allora Le Dolci Sorprese di Terhi per il compleanno!


L’dea per questo dolce mi è venuta quasi da sé, perché volevo offrire qualcosa che si potesse portare con sé facilmente – un tipo di dolce alla frutta e al caramello (adoro il caramello!) che sarebbe stato adatto anche per i gusti degli italiani. In Italia la crema si prepara e si serve spesso, in genere come ripieno o accompagnamento di qualche dolce. Io, però, volevo dare alla crema il ruolo di protagonista, e visto che non sono mai capace di scegliere soltanto un’opzione tra due cose buone, ho deciso di preparare due versioni diverse di crema! Così facendo, il festeggiato, rompendo il topping al cioccolato sulla superficie, avrebbe trovato una sorpresa: o la crema alla pesca con il purè di pesca e marsala oppure la crema alla cannella con la salsa di caramello. :) Le Coppette Sorpresa vengono preparate prima, lasciate in frigo a riposare e poi messe su un vassoio oppure in una grande confezione adatta, che può essere portata al festeggiato, accompagnandola ad un bel mazzo di fiori :) Per dirla tutta, io queste coppette non le ho portate da nessuna parte, le ho soltanto servite su un vassoio ai miei ospiti, che però erano molto positivamente sorpresi nel vedere questo sostituto alla torta tradizionale! :)


Durante il processo di preparazione ho sudato sette camicie...All’inizio mi sembrava che niente andasse come previsto! Ho bruciato la salsa di caramello e rovinato una pentola nuova. In passato, ho preparato della salsa di caramello un migliaio di volte, quindi cosa stava succedendo? La colpa era attribuibile a me? O al caramello?…O forse la colpa era della margarina? (In Italia uso la margarina a posto del burro, perché non c’è il burro senza lattosio.) Magari la colpa era della panna di soia? (In Italia uso la panna di soia, perché non c’è quella senza lattosio.) Non lo so. Dopo, ho provato a preparare la crema, facendo riferimento ad una ricetta nuova e ”particolarmente leggera”, che era a base di acqua. Come risultato ho ottenuto un liquido acquoso terribile. Forse non sono stata in grado di interpretare la ricetta in maniera giusta oppure io e la persona che ha generato la ricetta abbiamo dei gusti molto diversi…


Io, però, sono molto testarda, non mollo mai, quindi ho deciso che avrei comunque finito di preparare le mie Coppette Sorpresa, costi quel che costi!! (Quella pentola per fortuna non era stata molto costosa…) Alla fine ci sono riuscita a preparare una salsa di caramello (ho scelto una ricetta vecchia e supersemplice – zucchero normale e panna). Il purè di pesche era velocissimo da fare, dopodiché ho preparato la crema seguendo un’altra vecchia ricetta già testata e promossa. Ho diviso poi la crema in due, e ho condito le parti in maniera diversa. Alla fine ho preparato una salsetta al cioccolato, che ho riversato nelle coppe per formare un strato duro sopra la crema. Quindi voilà, ecco per voi le Dolci Sorprese di Terhi per il compleanno!! (Dopo tutto questo casino non mi era rimasta molto energia per le decorazioni, e nemmeno molto tempo a disposizione….quindi c´è una foto soltanto e anche in quella foto un fiore finto funge da decorazioni… :D ) Alcune quantità sono molto approssimative – non avevo il tempo per scrivere giù tutto, quindi ecco le misure come me le ricordo ora. Questa ricetta basta per circa 8 Coppette Sorpresa. Attenzione! Le coppette usate sono più piccole dei normali bicchieri – nessuno ovviamente vi vieta di preparare le Sorprese in bicchieri più grandi, ma il risultato è più carino e più facile da maneggiare e si possono mangiare più Sorprese (per provare i gusti diversi) se le prepari in bicchieri o coppette più piccole!


Salsa di caramello:
-1,5 dl di zucchero,
- Quasi una confezione oppure 1,5-2 dl di panna di soia.
Mettete lo zucchero in una pentola e mettete la pentola sul fuoco a fiamma media. Lasciate che lo zucchero si sciolga e diventi di colore dorato. Aggiungete poi la panna. All’inizio lo zucchero diventa uno sformato duro, ma se continuate a girare la salsa con impegno, lo zucchero si dissolve pian piano nella panna. Colate della salsa sul fondo di 4 bicchieri per formarne uno strato di circa un centimetro.


Purè di pesche:
-una grande pesca nettarina,
-una grande pesca percoca,
-marsala,
-zucchero.
Sbucciate le pesche e tagliatele in pezzettini piccolini. Lasciate i pezzettini su un piatto a macerare in qualche cucchiaio di marsala e un poco di zucchero. Dopo un’ora circa fate il purè omogeneizzando la maggior parte dei pezzettini con un frullatore. Lasciate sul piatto ancora un poco di pezzettini interi. Circa 3-4 cucchiai del purè si mettono nella crema per condirla. Mischiate il resto del purè con i pezzettini rimasti. Versate della miscela sul fondo di altre 4 coppette per formarne uno strato di circa 1,5 centimetri.


La base per la crema:
-400 ml di panna di soia,
-200 ml di latte di soia,
-150 g di zucchero,
-8 tuorli,
-1 cucchiaio di maizena.


Per condire:
-3 cucchiai di purè di pesche (vedete sopra),
-2 cucchiai di marmellata di pesche (biologica),
-cannella,
-cacao amaro.
Sbattete con cura le uova con la maizena. Aggiungete anche lo zucchero e amalgamate tutto. Riscaldate la miscela di panna e latte in una pentola, finché essa non arriva quasi alla temperatura di ebollizione. Togliete, allora, la pentola dal fuoco e versate circa metà del liquido nelle uova, girando costantemente. Rimettete la pentola sul fuoco e quando il liquido arriva nuovamente quasi a bollire, aggiungeteci la miscela di uova e liquidi un poco per volta, girando con cura per tutto il tempo. Continuate a girare la crema costantemente e fate attenzione finché non cominci a bollire. Pian piano, la crema diventa densa. Quando essa ha raggiunto la consistenza che volete, togliete la pentola dal fuoco. Lasciate che la crema raffreddi un poco. Dividete poi la crema in due porzioni. Condite una porzione con il purè di pesche e con la marmellata di pesche. Le quantità sono all'incirca, perché dipende anche da voi quanto dolce e quanto al gusto di pesca volete che sia la vostra crema - potete aggiungere anche altra marmellata o purè. Condite la seconda porzione con una bella manciata di cannella e cacao amaro, che dovete setacciare. Anche qua dipende dai vostri gusti - più forte volete che sia il gusto di cannella, più ne dovete aggiungere nella crema. Poi, prendete i bicchieri. Sullo strato di caramello aggiungete della crema alla cannella fino alla metà del bicchiere o poco di più. Sullo strato di pesche aggiungete della crema alla pesca fino al 3/4 della coppetta, all'incirca. (La combinazione caramello-cannella ha un gusto più forte della crema alla pesca, perciò nelle coppette ne ho messo poco meno della crema alla pesca, più leggera, della quale ho preparato delle porzioni più grandi.) Poi, mettete le coppette quasi pronte nel frigo.


Topping al cioccolato: Versate un bel po’ di latte di soia in fondo ad una pentola. Quando il latte comincia a bollire, aggiungeteci circa 80 g di cioccolato nero. Girate finché il cioccolato non si è completamente sciolto nel latte. La miscela dovrebbe essere abbastanza liquida da poterla stendere sulla crema, ma comunque abbastanza solida perché formi –raffreddandosi- un topping duro sul morbido strato di crema. Versate nei bicchieri, sulla crema completamente raffreddata, uno strato sottile di cioccolato. Mettete le coppette pronte nel frigo e lasciatele là finché il cioccolato non si è completamente solidificato. Ora potete o servire le coppette ai vostri ospiti oppure caricare il vassoio con le Coppette Sorpresa in un cartoncino regalo e portarlo al festeggiato che vi aspetta! :D

17.10.2010

Salaatti ilman salaattia - Insalata senza insalata

                                               LA VERSIONE IN LINGUA ITALIANA DOPO LA FOTO!

Kuten olin luvannutkin, tässä kuussa valmistan monia erilaisia salaatteja. Nyt on vuorossa ”salaatti ilman salaattia”, joka on varsin tuhti pastasalaatti. Tähän salaattiin ei käytetä minkäänlaista vihersalaattia eikä tuorevihanneksia – siitä siis nimi. ”Salatti ilman salaattia” käy kokonaisesta päivällisestä, sen voi tarjoilla vielä hieman lämpimänäkin ja vatsa täyttyy varmasti! Kyseessä ei siis ole kevyt laihdutussalaatti, vaan tuhdimpi, koko ateriasta käyvä lämmin salaatti.

- Noin 200 g mezze penne rigate–pastaa (puolikkaita pennejä),
- yksi tölkki eli n. 200 g punaisia papuja,
- yksi punasipuli,
- yksi rasiallinen savustettuja pekonikuutioita,
- noin 9-10 aurinkokuivattua tomaattia,
- parmesaanijuustoa,
- tummaa balsamicokastiketta,
- timjamia.

Laita pastavesi tulelle. Leikkaa sipuli ohuiksi siivuiksi. Laita sipulit ja pekonikuutiot paistumaan paistinpannulle. Älä lisää mitään rasvaa, pekonissa on sitä jo enemmän kuin tarpeeksi! Kun sipuli alkaa olla kypsää ja pekonikuutiot rapeat, lisää mukaan myös valutetut punaiset pavut. Mausta kuivatulla timjamilla. Jätä paistumaan vielä hetkeksi. Leikkaa aurinkokuivatut tomaatit siivuiksi. Kun pasta on kypsää, valuta se huolella ja laita paistinpannulle, jossa odottaa sipuli-pekoni-papu –seos. Sekoita kaikki ainekset kunnolla. Siirrä salaatti sitten isompaan sekoitusastiaan. Lisää aurinkokuivatut tomaatit. Odota hetken ajan ennen kuin alat lisätä salaattiin parmesaanisiivuja - jos pasta on vielä liian kuumaa, juusto alkaa sulaa. Kun pasta on siis hieman jäähtynyt, leikkaa salaattiin lisäksi myös parmesaanilastuja. Mausta tummalla balsamicokastikeella ja tarjoile.




Come già avevo promesso, questo mese preparo tante insalate diverse. Ora è il turno de “l’insalata senza insalata” , che è un’insalata di pasta alquanto sostanziosa. Quest’insalata non contiene delle insalate verdi né verdura fresca – ecco perché il nome. “L’insalata senza insalata” è un piatto unico che potete servire come pranzo; essa può essere servita ancora tiepida e vi riempie sicuramente lo stomaco! Non si tratta, quindi, di una leggera insalata da dieta, ma di un’insalata calda più sostanziosa, che può essere servita da sola come pasto.

- Circa 250 g di mezze penne rigate,
- un barattolo, circa 200 g di fagioli rossi,
- una cipolla rossa,
- una confezione di cubetti di pancetta affumicata,
- circa 9-10 pomodori secchi,
- parmigiano,
- glassa balsamica,
- timo.

Mettete sul fuoco l’acqua per la pasta. Tagliate la cipolla a fette sottili. Mettete le cipolle e i cubetti di pancetta a soffriggere su una pentola. Non aggiungete olio o altro, la pancetta contiene anche più grasso di quanto ve ne serva! Una volta che la cipolla è quasi cotta e la pancetta croccante, aggiungete sulla padella anche i fagioli scolati. Condite con del timo secco. Lasciate sul fuoco ancora per un attimo. Tagliate i pomodori secchi a fette sottili. Quando la pasta è pronta, scolatela bene e versatela sulla padella dove avete lasciato la miscela di pancetta-cipolla-fagioli. Mischiate con cura tutti gli ingredienti. Trasferite, poi, l’insalata in un recipiente più capiente. Aggiungete i pomodori secchi tagliati a fette. Aspettate un poco prima di aggiungere le scaglie di parmigiano nell’insalata – se la pasta è ancora troppo calda, il formaggio si scioglie. Solo una volta che la pasta si è raffreddata un poco, tagliate delle scaglie dal pezzo di parmigiano ed aggiungetele nell’insalata. Condite con la glassa balsamica e servite.

13.10.2010

Viettelysten kanapata - Un seducente piatto di pollo


                                                    LA VERSIONE IN LINGUA ITALIANA DOPO LA FOTO!!

Salaattien lisäksi tässä kuussa myös muutama herkkuresepti! Nyt vuorossa Viettelysten kanapata: kun haluatte jotain herkullista ja viettelevää - kun aiotte järjestää unohtumattoman illallisen – kun tarvitsette takuuvarman reseptin suosikkivieraillenne, mutta käytössänne ei ole paljon aikaa.... Uskokaa pois, tämä resepti käy kaikkiin edellä mainittuihin tilanteisiin ja muihinkin!! Se on ollut yksi suosikkiresepteistäni jo vuosien ajan!

Tämä resepti syntyi vuosia sitten, kun yritin kopioida äitini tekemää soijakanakastiketta. Jostain syystä tulos ei ole koskaan aivan sama, vaikka melkein samoja aineksia käytänkin...Kastikkeen on tarkoitus olla samalla kermaisen pehmeä ja viekoittelevan mausteinen. Raaka-aineita on vain muutama, mutta lopputulos on joka tapauksessa herkullinen. Teen tätä kanaa usein tilaustyönä ystävilleni, jotka ovat tulossa päivälliselle ja silloin tällöin pyytävät minua valmistamaan ”sitä ihanaa kermaista kanaa”. Basmatiriisin valmistuksen opin aikoinaan eräältä iranialaiselta perheenäidiltä, loistavalta kokilta, joka opetti minulle hieman oman alueensa keittiöperinteitä. Hän tosin tarjoili rakaa sipulia riisin ohessa; itse en pidä niin vahvasta raa’an sipulin mausta, vaan haudutan mielummin sipulin yhdessä riisin kanssa. Jos haluat, voit myös jättää sipulin kokonaan pois, ja maustaa riisin vain kurkumalla. Lisään riisiin siis hieman kurkumaa, joka mielestäni antaa riisille miellyttävän maun (ja tietenkin värin!). Toivottavasti resepti maistuu teillekin: suurena plussana on sanottava, että ruoka on helppotekoinen ja suhteellisen nopea. Kutsuvieraat ovat aina olleet tyytyväisiä!! :D


KASTIKE
- n. 1kg kanan rintafileetä,
- 2 keskikokoista omenaa,
- 1 iso sipuli,
- n. 600 ml soijakermaa,
- soijakastiketta,
- garam masalaa,
- curryä,
- suolaa,
- chilipippurirouhetta.

KURKUMARIISI
- basmatiriisiä,
- 1 sipuli,
- kurkumaa,
- suolaa.

KASTIKE:
Puhdista ja leikkaa kanafileet pieniksi kuutioiksi. Leikkaa myös omenat kuutioiksi ja viipaloi sipuli. Käristä sipuli ja kana isossa paistinpannussa tilkassa oliiviöljyä. Lisää hetken päästä 3 rkl soijakastiketta. Kun sipuli on kuullotettu hyvin ja kanapalat ruskistuneet, lisää paistinpannulle omenakuutiot, toiset 3 rkl soijakastiketta, 2 tl garam masalaa, 2 tl currya ja ripaus suolaa sekä chiliä. Hauduta kannen alla, kunnes omena on lähes soseutunut pannulle. Lisää kerma, sekoita ja tarkista maku. Mikäli haluat, voit lisätä kastikkeeseen vielä suolaa, currya tai hieman garam masalaa. Itse lisään yleensä vielä mielialastani riippuen vähän kaikkea, saadakseni kastikkeesta tarpeeksi mausteisen makuisen. Jätä tulelle hetkeksi ilman kantta, jonka jälkeen ruoka on valmis. Voit tarjoilla kastikkeen heti.

KURKUMARIISI:
Laita isoon teflonkattilaan runsaasti vettä ja lämmitä, kunnes vesi alkaa kiehua. Lisää reilusti suolaa ja kurkumaa. Kaada riisi joukkoon (mittaa riisiä pakkauksen ohjeiden mukaan niin monelle hengelle, kun on syöjiä). Anna riisin kiehua ilman kantta noin 8 minuuttia tai juuri sen verran, että riisi kypsyy al dente –pisteeseen. Valuta sitten vesi pois, käytä sekä riisiä että teflonkattilaa nopeasti kylmän veden alla. Huuhtele kylmällä vedellä eritoten kattilan ulkopohja. Laita kattilaan hieman oliiviöljyä ja levitä se tasaisesti koko pohjalle. Leikkaa sipuli hyvin hienoiksi viipaleiksi tai hakkeeksi ja sekoita sitten riisin joukkoon. Kaada sitten riisi-sipulisekoitus kattilaan. Muodosta riisistä keko kattilan pohjalle (pyri jättämään kattilan seinien ylempi osa vapaaksi), ja tee keon keskelle reikä, joka ulottuu kattilan pohjaan asti. (Riisikeon pitäisi muistuttaa suurta donitsia). Kiedo sitten kattilan kansi puhtaaseen keittiöpyyhkeeseen. Aseta kattila liedelle hyvin alhaiselle tulelle, aseta pyyhkeeseen kiedottu kansi tiiviisti kattilan päälle ja jätä hautumaan miedolle lämmölle n. 20 minuutiksi tai kunnes sipuli on täysin kypsää ja pohjalle jäänyt riisi rapeaa, mutta ei palanutta. Voit välillä hämmentää riisiä – tällä tavoin suurempi osa riisistä muuttuu rapeaksi. Tajoile heti kastikkeen lisukkeena.




Questo mese, in aggiunta alle insalate, vi presento un paio di ricette particolarmente deliziose! Ecco la prima: Un seducente piatto di pollo! Quando volete qualcosa di delizioso e seducente – quando avete intenzione di organizzare una cena indimenticabile – quando avete bisogno di una ricetta per i vostri ospiti favoriti, ma non avete molto tempo a disposizione...Credetemi, questo piatto va bene per tutte le situazioni di cui prima e anche per tante altre!! La ricetta è una delle mie favorite già da anni.

La ricetta è nata anni fa, quando cercai di copiare la salsa di pollo alla soia che prepara mia madre. Per qualche ragione il risultato non è mai proprio lo stesso, anche se gli ingredienti sono quasi uguali….La salsa dovrebbe risultare cremosa e dolce ma anche seducentemente speziata. Gli ingredienti non sono tanti, ma il risultato è buonissimo. Preparo questa salsa spesso su ordinazione per i miei amici che vengono per pranzo e ogni tanto mi chiedono di preparare “quel pollo deliziosamente cremoso”. Imparai a cucinare il riso basmati tempo fa da una casalinga iraniana, una cuoca eccezionale, che mi insegnò qualcosa sulla tradizione culinaria della sua regione. Lei, per la verità, serviva con il riso della cipolla cruda; a me un tale gusto di cipolla crudo risulta troppo pungente, e preferisco stufare la cipolla insieme al riso. Se volete, potete anche togliere la cipolla completamente e condire il riso con curcuma soltanto. Aggiungo, infatti, un poco di curcuma, perché dona al riso un gusto (e un colore) molto piacevoli! Spero la ricetta piaccia anche a voi: devo dire che un suo grande vantaggio è la facile preparazione e il fatto che si cucina abbastanza velocemente. Gli ospiti sono sempre stati contenti!! :D


SALSA
- circa 1kg di filetto di petto di pollo,
- 2 mele di media grandezza,
- 1 cipolla grande,
- circa 600 ml di panna di soia,
- salsa di soia,
- miscela di spezie ”garam masala”,
- curry,
- sale,
- peperoncino.

RISO CON CURCUMA
- riso basmati,
- 1 cipolla,
- curcuma,
- sale.
 
SALSA
Pulite i filetti di pollo e tagliateli a piccoli cubetti. Tagliate a cubetti anche le mele ed affettate bene le cipolle. Friggete la cipolla e il pollo in una grande pentola con un poco di olio d’oliva extravergine. Dopo poco, aggiungete 3 cucchiai di salsa di soia. Una volta che la cipolla e il pollo hanno preso abbastanza colore, aggiungete sulla padella anche le mele, altri 3 cucchiai di salsa di soia. 2 cucchiaini di garam masala, 2 cucchiaini di curry e un pizzico di sale e peperoncino. Stufate sotto coperchio, finché le mele non sono quasi sciolte. Aggiungete la panna, girate e controllate il gusto. Se volete, potete aggiungere ancora del sale, del curry oppure un poco di garam masala. Io, in genere, a seconda del mio umore, aggiungo ancora un poco di tutto per dare alla salsa un gusto sufficientemente speziata. Lasciate un attimo sul fuoco senza coperchio, dopodiché il piatto è pronto. Potete servirlo subito.

RISO CON CURCUMA
Versate dell’acqua abbondante in una grande pentola antiaderente e riscaldate, finché l’acqua non comincia a bollire. Aggiungete abbondante sale e curcuma. Mettete nella pentola il riso (seguite le istruzione della confezione sulla quantità giusta per il numero di commensali presenti). Lasciate il riso a cuocere senza coperchio per circa 8 minuti, o finché il riso raggiunge la cottura al dente. Scolate l’acqua e passate sia il riso che la pentola sotto l’acqua fredda (soprattutto la superficie esterna della pentola). Versate nella pentola un poco di olio per coprire bene tutto il fondo. Tagliate la cipolla a fettine molto sottili o sminuzzatela bene e mischiatela con il riso. Versate poi il composto nella pentola. Formate una “montagnetta” con il riso sul fondo della pentola (cercate di lasciare libera la parte superiore delle pareti interni della pentola). Nel centro della montagnetta fate un buco che arriva fino in fondo (la montagnetta di riso deve assomigliare ad una grande ciambella). Poi, avvolgete il coperchio dentro un panno di cucina pulito. Mettete la pentola sul fuoco molto basso, posizionate il coperchio con il panno accuratamente sopra la pentola e lasciate sul fuoco molto basso per circa 20 minuti o finché la cipolla non è completamente cotta e lo strato inferiore di riso non diventa croccante (non deve bruciare però). Puoi girare il riso un paio di volte – in questa maniera una quantità maggiore di riso diventa croccante. Servite subito come contorno della salsa.







Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...