28.11.2010

RucolaTuorepasta–Pasta Fresca alla Rucola

                                                  LA VERSIONE IN LINGUA ITALIANA SUBITO DOPO LE FOTO!!
Eräänä päivänä mieleni teki kotonatehtyä pastaa. Tagliatellejä. Mietin minkä kastikkeen kanssa olisin tagliatellet voinut tarjoilla, ja mieleeni tuli eräässä italialaisessa ravintolassa syömäni lounas. Olin syönyt tagliatellejä rucolan ja ilmakuivatun kinkun kera ja olin kovasti pitänyt tästä erikoisesta yhdistelmästä. Päätin siis herkutella ja valmistaa kotonatehtyä pastaa samaan tyyliin! Käytin tuorepastan tekoon pastakonetta, sekä pastalevyn levittämiseen että tagliatelle-pastan leikkaamiseen. Kastike on todella nopea ja helppo valmistaa ja sopii siis oivasti juuri tehdyn tuoreen pastan lisukkeeksi. Yhdistelmä on hieman erikoinen - yleensä rucola ja ilmakuivattu kinkku tarjoillaan erikseen alkupalana, kun taas tässä ruokalajissa ne oli laitetty yhteen pastan kanssa ja pasta oli kostutettu kermaisella ruskealla kastikkeella. Kokeilkaa ja ihastukaa! :D

Tuore kananmunapasta (tästä annoksesta riittää viidelle hengelle, joten kahden henden lounaalle kannattaa valmistaa kahden, ei kolmen kananmunan pasta):
- 300 g  durumvehnäjauhoja
- 3 kananmunaa
- 0,5 tl suolaa.

Tee jauhoista tulivuorta muistuttava keko työtasolle ja muotoile keskelle syvä kuoppa. Riko kuoppaan kolme kananmunaa, jotka sekoitat haarukalla. Ala kaataa reunoista jauhoja keskustaan päin ja sekoita sitten kaikki keskenään huolellisesti. Jatka sekoittamista kunnes taikina on tasaista. Pese sitten kädet, puhdista ja jauhoita työtaso ja ala alustaa taikinaa huolella, kunnes siitä on tullut pehmeää, tasaista ja silkkimäistä. Jaa taikina kuuteen osaan. Kiedo viisi osaa kelmuun, ja tasoita kuudes osa tasaiseksi sormien välissä. Säädä pastakone kaikista leveimmälle ja aja osittain levitetty pastalevy koneen läpi. Taittele ulos tullut levy kolmikerroksiseksi ja aja taas koneen läpi. Toista sama ainakin neljä kertaa. Säädä kone sitten ohuemmalle (riippuu sinusta, miten ohutta pastaa haluat) ja syötä pastalevy vielä kerran koneeseen. Laita valmis pastalevy odottamaan puhtaan keittiöpyyhkeen päälle. Toista käsittely kaikkien jäljelle jääneiden pastataikinapallosten kanssa. Tämän jälkeen voit tehdä pastalevyistä tagliatellejä – syötä levy kerrallaan koneeseen ja kerää ulos tulevat nauhat jauhoitetulle alustalle. Ravista, jotta kaikki pastanauhat jauhottuvat eivätkä tartu toisiinsa. Laita sitten pastavesi kiehumaan.

Kastike:
- 2 rkl jauhoja
- 2 rkl margariinia
- noin 1,7 dl vettä
- 3 rkl soijakermaa tai laktoositonta kermaa
- 0,5 tl lihaliemijauhetta
- suolaa ja mustapippuria maun mukaan
- n. 60 g pestyä rucolaa
- n. 200 g ohuen ohueksi siivutettua ja hyvälaatuista ilmakuivattua kinkkua
- parmesaaniraastetta.

Pastaveden lämmetessä voit valmistaa kastikkeen. Laita kattilaan sulamaan 2 rkl margariinia. Lisää koko ajan sekoittaen 2 rkl jauhoja. Sekoita huolella, jotta seoksesta tulee tasaista. Ruskista keskilämmöllä muutaman minuutin ajan. Ala sitten lisäämään kastikkeeseen vettä. Sekoita koko ajan, jotta kastikkeeseen ei jää paukkuja. Kun kaikki vesi on lisätty, jätä kastike keskilämmölle muutaman minuutin ajaksi. Kun kastike alkaa saostua, lisää ripaus suolaa, noin puolikas teelusikallinen lihaliemijauhetta sekä ripaus mustapippuria. Sekoita kunnolla. Lisää hetken päästä myös 3 rkl kermaa. Tarkista maku.
Kun pastavesi kiehuu, lisää veteen suolaa ja laita pasta kiehumaan. Revi ilmakuivattu kinkku suikaleiksi käsin. Pasta on valmista hetkessä. Valuta pasta ja kaada sitten kaikki (mikäli olet tehnyt kahden kananmunan pasta-annoksen) kastikekattilaan. Sekoita ja lisää kourallinen parmesaaniraastetta sekä osa rucolasta ja ilmakuivatusta kinkusta. Sekoita. Nostele sitten lautasille pastaa ja lisää jokaiselle lautaselle pastan päälle vielä lisää parmesaania ja päälle rucolaa sekä ilmakuivattua kinkkua. Tarjoile välittömästi.

Hyvää sunnuntaipäivää kaikille ja buon appetito! :)







Un giorno mi è venuta voglia di mangiare la pasta fatta in casa. Tagliatelle, per essere precisa. Ho pensato cosa potrei servire con le tagliatelle, e mi è venuto in mente un piatto che avevo mangiato in un ristorante italiano. Avevo pranzato con le tagliatelle, accompagnate dalla rucola e dal prosciutto crudo e questa combinazione poco usuale mi era piaciuta molto. Ho quindi deciso di sfiziarmi e di preparare una pasta fatta in casa nella stessa maniera in cui mi era stata servita nel ristorante! Per fare la pasta fresca ho usato la macchina, sia per stendere la pasta che per tagliare le tagliatelle. La salsa è molto veloce e facile da preparare, e quindi è un accompagnamento perfetto ad una pasta fresca appena fatta. La combinazione è un poco inusuale, visto che di solito la rucola e il prosciutto crudo vengono serviti separatamente come antipasto, mentre in questo piatto essi vengono mescolati insieme alla pasta, che viene “irrorata” con una salsa densa, a base di farina, acqua, panna e margarina. Provate – sono sicura che piacerà anche a voi! :D

La pasta fresca (questa porzione è abbastanza per quasi 5 persone, quindi per un pranzo di due persone conviene preparare un impasto di due, non tre uova):
- 300 g di farina grano duro
- 3 uova
- 0,5 cucchiaini di sale.

Preparate un ”vulcano” dalla farina e dal sale e formate di mezzo un grande buco. Rompeteci tre uova, sbattendole con forchetta. Cominciate a far cadere della farina nel buco sopra le uova e mischiate poi tutto molto bene. Mischiate, finché l’impasto non risulta omogeneo. Lavate poi le mani, pulite la superficie di lavoro e cospargeteci sopra della farina. Cominciate a lavorare l’impasto, finché non è diventato morbido, setoso ed omogeneo. Dividete l’impasto in 6 parti uguali. Sopra 5 parti metteteci la pellicola trasparente e cominciate a stendere la sesta parte tra le vostre dita. Impostate la macchina per la pasta al massimo e fate passare attraverso la macchina l’impasto parzialmente steso. Ripiegate la sfoglia pronta per formare una sfoglia a tre strati che ripassate poi di nuovo attraverso la macchina. Ripetete la procedura almeno per 4 volte. Impostate poi la macchina ad una più sottile (quanto sottile, dipende da voi) e fate passare la sfoglia ancora attraverso la macchina. Mettete la sfoglia pronta su un panno di cucina pulito ad aspettare. Ripetete gli stessi passaggi con tutte le parti d’impasto che vi erano rimaste. Dopo, potete preparare le tagliatelle – fate passare le sfoglie di pasta attraverso la macchina una per volta, e raccoglete le tagliatelle che escono su una superficie infarinata. Agitate le strisce di pasta sulla superficie per far sì che tutte le tagliatelle si infarinino per bene e non si attacchino l’una all’altra. Metti poi sul fuoco l’acqua per la pasta.

La salsa:
- 2 cucchiai di farina
- 2 cucchiai di margarina
- circa 1,7 dl di acqua
- 3 cucchiai di panna di soia o di panna senza lattosio
- 0,5 cucchiaini di brodo granulare
- sale, pepe q.b.
- circa 60 g di rucola già lavata
- circa 200 g di prosciutto crudo di buona qualità, tagliato in fettine molto molto sottili
- parmigiano grattugiato.

Mentre l’acqua per la pasta si sta riscaldando, potete preparare la salsa. Mettete in una pentola 2 cucchiai di margarina per farla sciogliere. Una volta sciolta, aggiungete 2 cucchiai di farina, girando costantemente. Mescolate molto bene per rendere il composto omogeneo. Lasciate a cuocere a fuoco medio per un paio di minuti. Cominciate poi ad aggiungere dell’acqua nella pentola. Girate continuamente per far sì che nella salsa non rimangano dei piccoli grumi di farina. Quando avete versato dentro tutta l’acqua, lasciata la salsa a cuocere lentamente a fuoco medio per qualche minuto. Una volta che la salsa comincia ad addensarsi, aggiungete circa metà cucchiaino di brodo granulare e un pizzico di pepe. Mescolate bene. Dopo un attimo aggiungete ancora 3 cucchiai di panna. Controllate il gusto.
Quando l’acqua per la pasta comincia a bollire, aggiungete sale e buttate dentro la pasta. Con le mani, tagliate il prosciutto a strisce. La pasta sarà pronta subito. Dopo averla scolata, versate tutta la pasta (da un impasto di due uova) dentro la pentola della salsa. Mescolate ed aggiungete un pugno di parmigiano grattugiato e una parte della rucola e del prosciutto. Girate. Poi, mettete la pasta sui piatti ed aggiungete su ogni piatto più parmigiano, rucola e prosciutto crudo. Servite immediatamente.

Buona domenica a tutti e buon appetito! :)


25.11.2010

VENTRICINA

                                                         LA VERSIONE IN LINGUA ITALIANA DOPO LE FOTO!

Tänä talvena haluaisin esitellä teille muutamia paikallisia tuotteita ja tyypillisiä ruokalajeja, koska usein kotiruokien parhaimmistoa edustavat juuri paikalliset tuotteet ja niistä tehdyt tyypilliset ruokalajit (tämä johtuu mielestäni niiden mausta sekä siitä, että valmistustavat ovat usein luonnollisia ja raaka-aineet luomua). Ensimmäinen paikallinen tuote, jonka haluan teille esitellä, on Ventricina!

Ventricina on alueellemme tyypillinen salami, jota tehdään eritoten Etelä-Abruzzossa, Vaston kaupugin ympärillä olevissa kunnissa. Kyseessä on kotiteollisuustuote eli erikoisuus, jota valmistetaan edelleenkin hyvin luonnollisin ja usein kotikutoisin menetelmin. Omat appivanhempani, ennen kuin he alkoivat kärsiä korkeasta kolesterolista (modernin yhteiskunnan vitsaus), valmistivat joka vuosi Ventricinaa kotonaan. Onneksi tällä alueella on edelleen monia perheitä, maatalousmatkailuravintoloita sekä muita pientuottajia, jotka valmistavat edelleen Ventricinaa kotiteollisuusmenetelmin – mikäli satut siis käymään täällä päin, suosittelen, että ostat tätä herkullista salamia itsellesi varastoon! :D Abruzzossa on jopa Ventricina-akatemia, jonka nettisivuilta voi etsiä tuotteesta lisätietoja (http://www.ventricina.com/).

Yleensä yritän rajoittaa leikkeleiden käyttön minimiin, mutta niinä kertoina kun ostan hieman leikkeleitä jotain erityistilaisuutta varten valitsen aina Ventricinan, joka on ehdoton suosikkini!! Ventricina on mausteinen salami, jota voi löytää sekä tulisena että mietona versiona. Mausteina käytetään fenkolin siemeniä, pippuria, kuivatettua ja hienoksi jauhettua mietoa paprikaa sekä kuivatettua ja jauhettua chiliä. Historiallisestikin sekä jauhettua paprikaa että jauhettua chiliä on käytetty suolan rinnalla porsaan lihan maustamiseen ja säilömiseen. Ventricinaan käytetään ainoastaa erittäin tuoretta ja luomulihaa (ennen vanhaan kyseeseen tuli omalla tilalla kasvatettu possu, jolle oli syötetty vain tietyntyyppistä rehua). Salamin valmistamiseen käytetään suurimmaksi osaksi vähärasvaista lihaa, johon sitten lisätään hieman silavaa. Tämän salamin kypsytys on varsinainen taiteenlaji, mutta joka tapauksessa salamia tulee kypsyttää ainakin 100 päivän ajan. Tuloksena on mausteinen, aika tulinen ja hyvin tuoksuva salami. Siitä tehty tomaattikastike on parasta, mitä tiedän

Ventricina-tomaattikastike on erittäin helppoa valmistaa. Minä kuullotan yleensä ensin hieman valkosipulia oliiviöljyssä ja lisään sitten pannulle kuutioiksi pilkottua, varsin tulista ventricinaa. Lisään mukaan kotona tehtyä tomaattisosetta (meillä on iso varasto kotitekoisia tomaattikastikkeita kotona – aiheestä löytyy myös viime kesänä kirjoittamani postaus). Keitän kastiketta aika pitkään (ainakin tunnin ajan) ja voilà: siinä onkin sitten valmiina huumaavan tuoksuinen ja makuinen tomaattikastike! Alla on kuva kastikkeesta, jonka tein viime kesänä salamista ja tuoreista tomaateista ja tarjoilin gluteenittoman pastan kera Tässäpä teille siis virtuaalinen Ventricina-maistianen  - toivottavasti se on teidän makuunne! :)





 


Durante quest’inverno vorrei presentarvi qualche prodotto locale e piatto tipico, perché spesso proprio i prodotti locali e i piatti fatti a base di questi prodotti sono il meglio che la cucina casereccia può offrire (ciò, secondo me, è dovuto sia al gusto che alla preparazione naturale ed agli ingredienti biologici). Il primo prodotto che voglio farvi conoscere è la Ventricina!

Ventricina è un salume tipico delle nostri parti – si prepara soprattutto nel sud Abruzzo, nei paesi intorno alla città di Vasto (CH). È una specialità ancora oggi molto artigianale. I miei suoceri, prima di cominciare a soffrire di colesterolo alto (la piaga della società moderna), la preparavano ogni anno in casa. Per fortuna, in questa zona ci sono sia tante famiglie che tanti agriturismi ed altri piccoli produttori, che preparano ancora la Ventricina artigianalmente – quindi, se vi capita di passare da questi parti, vi consiglio di farvi una scorta! :D In Abruzzo c’è addirittura un’accademia con un sito internet dove trovare informazioni su questo prodotto eccezionale (http://www.ventricina.com/).

Normalmente cerco di limitare molto l’uso dei salumi, ma quando ne compro un poco per qualche occasione speciale, preferisco sempre la Ventricina, che è la mia favorita in assoluto!!  Ventricina è un salame speziato, lo puoi trovare sia dolce che piccante. La speziatura è a base di peperone trito dolce e piccante, semi di finocchi e pepe. Storicamente  il peperone trito dolce e piccante è stato usato accanto al sale come spezia e conservante della carne di maiale. Questo salume si produce utilizzando esclusivamente la carne biologica ed estremamente fresca (storicamente, il maiale era stato allevato nella propria fattoria ed era stato nutrito solo con una certa tipologia di mangime). Per la maggior parte si utilizzano i tagli magri, a cui si aggiungono un poco di pancetta e grasso.  La stagionatura del salume è un arte, comunque la carne deve essere stagionata almeno per 100 giorni. Come risultato di tanto accurato lavoro si ottiene un salume speziato, abbastanza piccante e molto fragrante. Il sugo fatto con questa carne è il migliore che conosco!

Il sugo con la Ventricina è estremamente facile da preparare. Io, in genere, faccio soffriggere un poco di aglio nell’olio, dopodiché aggiungo della Ventricina abbastanza piccante tagliata a cubetti. Poi verso nella padella della passata fatta in casa (abbiamo una grande conserva dei sughi fatti in casa, vedete il mio vecchio post dall’estate scorsa). Faccio bollire per parecchio tempo (almeno un ora) e poi, voilà – è pronto un sugo fragrante e gustoso. Sopra ho allegato una foto di sugo alla Ventricina che preparai con dei pomodori freschi l’estate scorsa e servii con pasta senza glutine. Ecco, quindi, che vi offro un assaggio virtuale di Ventricina – spero vi faccia piacere! :)

21.11.2010

Syyskeitto - Zuppa autunnale

                                                      LA VERSIONE IN LINGUA ITALIANA DOPO LA FOTO!
 
Kylmänä ja ikävänä syksyisenä päivänä minun alkaa usein tehdä mieli ihanan lämmintä, mausteista ja ruokaisaa keittoa tai pataruokaa. Niinpä juuri eräänä tällaisenä päivänä minun teki mieli valmistaa keitto savoijinkaalista, jota minulle oli jo jääkaapissa, sekä vähärasvaisesta vasikanleikkeestä, joka oikealla tavalla valmistettaessa muutuu ihanan suussasulavaksi. Ei ole mitään sen lohdullisempaa kuin täysi lautasellinen lämmintä keittoa kylmänä ja harmaana syyspäivänä....Tässä teille siis minun savoijinkaali-vasikanleikekeittoni - erinomainen sesonkiruokalaji joka käy sellaisenaan päivällisestä! Resepti on hyvin yksinkertainen, mutta lopputulos erinomainen – keitto on hieman mausteista ja rasvaton vasikanleike suorastaan sulaa suuhun, mikäli olet kärsivällinen ja haudutat lihaa tarpeeksi kauan. Jos pidät lihaliemestä ja mikäli haluat, voit lisätä keittoon lisää nesteitä, koska tällaisenaan keitto muistuttaa lähes pataruokaa tukevuutensa puolesta. Toivottavasti pidätte tästä syksyisesti reseptistä yhtä paljon kuin minäkin! Buon appetito! :)

AINEKSET:
3 valkosipulinkynttä
3 porkkanaa
3 perunaa
yksi iso sipuli
300 g jo pestyä ja siivuiksi leikattua savoijinkaalia (huom. leikkaa kaalista pois sen kaikista uloimmat lehdet, ennen kuin alat pilkkomaan loppuosaa)
250 g vähärasvaista vasikanleikettä, jonka olet jo puhdistanut ja leikannut varsin pieniksi kuutioiksi
1 salaattifenkoli
timjamia, suolaa, mustapippuria, soijakastiketta ja sherryä.

Pese ja kuori valkosipuli, sipuli, porkkanat, perunat ja salaattifenkoli. Leikkaa valkosipuli varsin reiluiksi paloiksi ja suikaloi sipuli. Leikkaa porkkanat suurehkoiksi paloiksi ja perunat isoiksi kuutioiksi. Leikkaa sitten salaattifenkoli siivuiksi. Paista valkisipulia, sipulia ja porkkanaa hetki oliiviöljytilkassa. Lisää hyppysellinen kuivattua timjamia, sekoita ja lisää pataan myös kuutioitu liha. Paista kunnes liha alkaa ruskistua. Mausta maun mukaan suolalla, lisää 3 rkl soijakastiketta, n. 1,2 dl sherryä ja 1,2 dl vettä. Jätä kannen alle hautumaan keskilämmölle ainakin 20 minuutin ajaksi. Lisää kattilaan sitten myös salaattifenkoli sekä perunakuutiot ja aseta kaalinviipaleet kaiken päälle. Kaada mukaan 1½-2 mittaa lihaliemijauhetta, paljon mustapippuria sekä non 0,7-0,8 litraa vettä. Jätä ruoka hautumaan kannen alle noin 45 minuutin ajaksi sekoittaen keittoa välillä. Ajan kuluttua umpeen tarkista maku ja lihojen kypsyysaste. Mikäli kummatkin ovat mielestäsi oikeat, tarjoile ruoka vielä kuumana maalaisleivän kera.




In una giornata autunnale, uggiosa e fredda, mi viene spesso voglia di mangiare uno stufato o una zuppa bella calda, speziata e sostanziosa. Ecco che una giornata come questa mi venne voglia di preparare una zuppa a base di verza, che avevo nel frigorifero, e di carne di vitello magro, che diventa tenero tenero preparato nella maniera giusta. Non c’è niente di più confortante di un piatto pieno di zuppa calda in una giornata autunnale grigia e fredda...Ecco per voi la mia zuppa di verza e vitello, un ottimo piatto unico adatto per la stagione! La ricetta è molto semplice, ma il risultato è ottimo – il sapore della zuppa è leggermente speziato e la carne tenera di vitello ti si scioglie in bocca se hai pazienza per stufarla abbastanza a lungo. Se vi piace il brodo e se volete farlo, potete aggiungere anche più liquidi a questa zuppa, che così com’è assomiglia quasi ad uno stufato per quanto è sostanziosa. Spero questa ricetta autunnale vi piaccia tanto quanto a me! Siccome Lucy del blog …ti cucino così…ha indetto un contest di ricette di zuppe e minestre (Ti cucinò così – minestre e zuppe), partecipo pure io con questa ricetta! Buon appetito! :)

INGREDIENTI:
3 spicchi d’aglio
3 carote
3 patate
una grande cipolla bianca
300 g di verza già lavata e tagliata a listarelle (attenzione: rimuovete le foglie più esterne dalla verza prima di affettare il resto)
250 g di filetto di vitello magro, già pulito e tagliato a cubetti abbastanza piccoli.
1 finocchio
timo, sale, pepe nero, salsa di soia e marsala per condire.

Pulite e sbucciate l’aglio, la cipolla, le patate, le carote e il finocchio. Tagliate gli spicchi d’aglio a pezzi abbastanza grossolani ed affettate la cipolla. Tagliate le carote a tocchetti grandi e le patate a cubetti voluminosi. Affettate il finocchio. Soffriggete per un attimo la cipolla, l’aglio e le carote in un poco di olio d’oliva. Aggiungete una spruzzata di timo, girate ed aggiungete anche la carne tagliata a cubetti. Soffriggete finché la carne non abbia preso colore. Condite con sale, 3 cucchiai di salsa di soia e versate poi nella padella circa 1,2 dl di marsala e 1,2 dl di acqua. Lasciate a stufare sotto il coperchio a fuoco medio per almeno 20 minuti.  Aggiungete allora anche il finocchio tagliato a fette, i pezzi di patata, e mettete sopra la verza, 1 ½-2 misurini di brodo granulare, tanto pepe nero e circa 0,7-0,8 litri di acqua.  Lasciate a stufare sotto il coperchio per circa 45 minuti, girando ogni tanto. Alla fine, controllate il gusto e il punto di cottura della carne. Se tutte e due risultano di vostro gradimento, servite la zuppa ancora fumante con pane casereccio.


18.11.2010

Markkinoilla - Al mercato

  • Kävin alkusyksystä ystäväni luona vierailulla Kuopiossa, jossa olivat meneillään Kuopion kuulut kalamarkkinat! Ei vain tuoretta kalaa vaan myös kalavalmisteita, mausteita, luomu- ja lähituotteita sekä hyvää ruokaa. Vaikka markkinoista onkin kulunut jo vähän aikaa, haluan jakaa kuvat kanssanne, koska markkinat olivat erinomaisen hauska tapahtuma, jossa myytiin erittäin hyviä luomutuotteita ja lähiruokaa. Itse ostin jumalaista tyrninmarjahyytelöä sekä karpalo-cointreauhyytelöä, jotka ovat tietenkin loppuneet jo aikoja sitten... Myynnissä oli eri tavoin valmistetun kalan lisäksi esim. mielikuvituksellisissa kastikkeissa marinoituja valkosipulinkynsiä, monenlaisia mausteita sekä kurpitsoja, jotka näyttivät elokuvan lavasteilta, mutta olivat ne kuitenkin ihan oikeita kurpitsoja!  Markkinoilla sai tietenkin syödä, jos vain osasi valita katukeittiöistä jonkun (vaikeaa..); maistelimme ystävättäreni kanssa herkullista loimulohta. Kävimme myös Kuopion korttelimuseossa, jossa kokonainen kortteli oli onnistuttu säilyttämään alkuperäisessä tilassaan - oikein viehättävää! Bongasin sieltä myös toivetaloni. Tässä siis muutama kuva! 
      • All’inizio autunno sono andata a fare una visita ad una mia amica che vive a Kuopio, nella Finlandia orientale. In questa città si organizza tradizionalmente un bel mercato di pesce (non solo pesce fresco ma diversi prodotti a base di pesce e anche tante spezie, prodotti locali e biologici e naturalmente tante cucine all’aria aperta dove andare a mangiare). Anche se ormai è passato un po’ di tempo voglio condividere le foto con voi, perché ci siamo molto divertite al mercato, dove si vendevano dei prodotti biologici e locali eccezionali. Io ho comprato due tipi di gelatina ai frutti di bosco davvero deliziose che oramai sono ovviamente finite: una con l’olivello spinoso (tyrninmarja), l’altra con il cointreau e l’ossicocco o la martella di palude (karpalo). A parte il pesce preparato in maniere diverse si vendevano ad esempio conserve di spicchi d’aglio marinati nelle salse più diverse, spezie di vario tipo e zucche, che sembravano uscite dal set di un film, anche se erano effettivamente vere! Si poteva mangiare al mercato, bastava scegliere una delle cucine all'aria aperta (difficile…); io e la mia amica abbiamo provato il salmone che si arrostisce a fuoco vivo (loimulohi)seguendo un procedimento particolare – buonissimo! Abbiamo anche visitato un museo storico di quartiere; in pratica un intero quartiere viene conservato così com’era una volta – davvero affascinante! Ho anche trovato lì la casa dei miei sogni… Ecco, allora, un paio di foto! 


          Cointreau-karpalohyytelö  -   Gelatina al cointreau e l'ossicocco



          Valkosipulinkynsiä marinadissa  - Spicchi d'aglio marinati nelle varie salse

          Tyrninmarjahyytelöä  - Gelatina all'olivello spinoso

                                                 Katukeittiön antimia eli pastettuja muikkuja, loimulohta ja paistettuja  perunoita    -   Pesce fritto ("muikku" - un pesce appartenente alla famiglia dei coregoni), salmone e patate arrosto, serviti da una delle cucine all'aria aperta.

          Lounas - Il pranzo

          Korttelimuseosta - Nel museo di quartiere

          Ihania kurpitsoja!!  -  Zucche deliziose!!

          Terhin Vihreä Talo - La Casa Verde di Terhi

          Jälkiruokaa - Il dolce


          14.11.2010

          Suolapähkinäkana - Pollo agli arachidi

                                                                       LA VERSIONE IN LINGUA ITALIANA DOPO LE FOTO!!

          Viime sunnuntain päivällinen oli italialainen – ihana lautasellinen pastaa. Tämän sunnuntain päivällinen on kansainvälinen!


          Italialaisen ja skandinaavisen ruokakulttuurin lisäksi kokeilen mielelläni aasialaisia makuja. Tämä on ehkä mieluisin reseptini, jonka olen kehitellyt kiinalaistyylisten liharuokien pohjalta. Ruokalaji on aineksiltaan yllättävä ja maultaan erittäin herkullinen!! Vaikka valmistan sitä aina ison padallisen kerrallaan, jäljelle ei jää juuri mitään! Kehittelin tämän reseptin, kun olin kerran maistanut kiinalaisessa ravintolassa suolapähkinäkastikkeessa tarjoiltua kanaa. Pidin mausta jo ravintolassa ja kehittelin sitä vielä enemmän itselleni mieluisaksi. Valmistus on kolmivaiheinen: ensiksi tehdään hapanimelä kastike, sen jälkeen pähkinät, kasvikset ja lihat paistetaan wokissa erikseen, minkä jälkeen kaikki ainekset yhdistetään herkulliseksi kastikkeeksi. Tarjoilen kastikkeen yleensä rapean basmatiriisin kera. Olen valmistanut suolapähkinäkanaa sekä italialaisille että suomalaisille pöytäseurueille, ja kaikki ovat poikkeuksetta olleet hyvin ihastuneita tähän ruokalajiin! Toivottavasti myös blogin ”Glu.fri cosas varias libre de gluten” Simonetta pitää reseptistä, koska se on "Un celiaco per cena" -reseptikilpailuun ehdottamani menyyn pääruokalaji!


          Tässäpä siis ohjeeni!


          Hapanimelä kastike:
          - 2 dl vettä 
          - 0,5 dl valkoviinietikkaa 
          - 0,5 dl sokeria 
          - 3 ruokalusikallista tomaattipyreetä 
          - 1 ruokalusikallinen kananlientä 
          - 1,5 ruokalusikallista maissitärkkelystä
          - 3 ruokalusikallista soijakastiketta.


          Sekoita kaikki ainekset keskenään pienessä kattilassa ja lämmittä sitten seosta, kunnes se alkaa kiehua. Keitä kastiketta hiljalleen, kunnes se alkaa saostua.


          Suolapähkinäkana:
          - noin 700 g valmiiksi puhdistettua ja paloiteltua kananrintaa
          - 150 g suolapähkinöitä
          - 1,5 rkl maissitärkkelystä
          - kananlientä
          - hapanimelää kastiketta (kts. edellä)
          - kaksi isoa paprikaa
          - iso sipuli
          - soijakastiketta
          - sherryä tai marsalaa
          - inkivääriä
          - jauhettua chilipippuria.


          Laita kanapalat marinoitumaan noin kolmeen ruokalusikalliseen marsalaa, kahteen ruokalusikalliseen soijakastiketta sekä runsaaseen määrään kuivattua inkivääriä jo muutama tunti ennen kastikkeen tekoa.


          Paahda suolapähkinät wok-pannulla pienen chilipippuriripauksen kera. Laita sivuun ja pyyhi pannu puhtaaksi. Paista sitten pienessä määrässä oliiviöljyä ja noin 0,5 desilitrassa vettä viipaleiksi leikattu sipuli ja kuutioitut paprikat. Huom. Paprikan tulee jäädä rapeaksi, se ei saa veltostua liikaa! Laita sivuun ja pyyhi pannnu puhtaaksi. Paista sitten myös kananpalat, ilman öljyä. Kun kananpalat ovat kypsät ja hieman rapsakat, lisää pannulle myös sipuli ja paprika. Ripottele päälle vielä noin puoli ruokalusikallista maissitärkkelystä, kaada sitten pannuun neljä ruokalusikallista soijakastiketta, kuusi ruokalusikallista kananlientä ja sekoita. Lisää sitten pannulle myös kaikki hapanimelä kastike. Sekoita huolellisesti ja tarkista maku. Lisää sitten suolapähkinät, sekoita hetken ajan ja tarjoile rapean basmatiriisin kera.


          Rapea basmatiriisi:


          Laita isoon teflonkattilaan runsaasti vettä ja lämmitä, kunnes vesi alkaa kiehua. Lisää reilusti suolaa ja kananliemijauhetta. Kaada riisi joukkoon (mittaa riisiä pakkauksen ohjeiden mukaan niin monelle hengelle, kun on syöjiä). Anna riisin kiehua ilman kantta noin 8 minuuttia tai juuri sen verran, että riisi kypsyy al dente –pisteeseen. Valuta sitten vesi pois, käytä sekä riisiä että teflonkattilaa nopeasti kylmän veden alla. Huuhtele kylmällä vedellä eritoten kattilan ulkopohja. Laita kattilaan hieman oliiviöljyä ja levitä se tasaisesti koko pohjalle. Kaada sitten riisi kattilaan. Muodosta riisistä keko kattilan pohjalle (pyri jättämään kattilan seinien ylempi osa vapaaksi), ja tee keon keskelle reikä, joka ulottuu kattilan pohjalle asti. Kiedo sitten kattilan kansi puhtaaseen keittiöpyyhkeeseen. Aseta kattila liedelle hyvin alhaiselle tulelle, aseta pyyhkeeseen kiedottu kansi tiiviisti kattilan päälle ja jätä hautumaan miedolle lämmölle n. 20 minuutiksi tai kunnes pohjalle jäänyt riisi rapeaa, mutta ei palanutta. Voit välillä hämmentää riisiä – tällä tavoin suurempi osa riisistä muuttuu rapeaksi. Tajoile heti kastikkeen lisukkeena.
          



          Riisiä haudutetaan - Il riso viene stufato

          Basmatiriisi- Riso Basmati

          La domenica scorsa il pranzo era italiano – un bel piatto di pasta. Questa domenica, il pranzo è internazionale!


          A parte i gusti della tradizione culinaria italiana e scandinava, mi piace provare i sapori asiatici. Questa ricetta è probabilmente quella che mi piace di più tra tutte quelle che ho preparato a base di piatti di carne in stile asiatico. Ci sono degli ingredienti sorprendenti e il piatto ha un gusto davvero sfizioso!! Anche se ne preparo sempre una grande casseruola, alla fine non rimane quasi niente! Ho ideato la ricetta dopo che una volta avevo assaggiato, in un ristorante cinese, il pollo servito con una salsa agli arachidi. Il gusto mi piaceva già nel ristorante e dopo l’ho modificato per renderlo ancora più vicino ai miei gusti. La preparazione ha tre fasi: prima si fa la salsa agrodolce, dopo si passano sulla padella gli arachidi, la verdura e il pollo, tutto separatamente. Alla fine, tutti gli ingredienti vengono messi insieme per formare la salsa molto sfiziosa. Servo questo piatto con il riso basmati croccante. Ho preparato il pollo agli arachidi sia per i commensali italiani che per quelli finlandesi, e tutti – senza eccezioni – hanno gradito molto! Spero che piaccia anche a Simonetta di “Glu.fri cosas varias libre de gluten”, perché questo piatto è la portata principale del menù senza glutine per il contest “Un celiaco a cena”!


          Ecco, allora, la mia ricetta!


          Salsa agrodolce:
          - 2 dl acqua
          - 0,5 dl aceto di vino
          - 0,5 dl zucchero
          - 3 cucchiai di concentrato di pomodoro
          - 1 cucchiaio di brodo di pollo
          - 1,5 cucchiai di maizena
          - 3 cucchiai di salsa di soia.


          Mettete tutti gli ingredienti in una pentola piccola e mischiate. Mettete la pentola poi sul fuoco finché la salsa non comincia a bollire. Cuocete a fuoco basso finché la salsa non comincia ad addensarsi.


          Pollo agli arachidi:
          - circa 700 g di petto di pollo già pulito e tagliato a tocchetti
          - 150 g di arachidi
          - 0,5 cucchiai di maizena
          - brodo di pollo
          - salsa agrodolce (vedi sopra)
          - due peperoni grandi
          - una cipolla grande
          - salsa di soia
          - del marsala oppure dello sherry
          - zenzero
          - peperoncino in polvere.


          Già un paio di ore prima di fare la salsa, mettete i tocchetti di pollo a marinare in 3 cucchiai di marsala (o sherry), due cucchiai di salsa di soia e abbondante zenzero (quello secco in polvere).


          Arrostite gli arachidi su una padella wok con una piccola spruzzata di peperoncino. Togliete poi gli arachidi, metteteli da parte e pulite la padella con della carta da cucina. Cuocete poi la cipolla tagliata a fette e i peperoni tagliati a tocchetti in una piccola quantità di olio e circa 0,5 dl di acqua. Attenzione: i peperoni devono rimanere ancora croccanti e non “afflosciarsi” troppo. Togliete la verdura pronta, mettetela da parte e pulite di nuovo la padella. Poi, arrostite anche il pollo sulla padella senza olio. Quando i pezzi di pollo sono cotti e un poco croccanti, aggiungete sulla padella anche la cipolla e i peperoni. Spruzzate sopra circa un mezzo cucchiaio di maizena, versate poi sulla padella 4 cucchiai di salsa di soia e 6 cucchiai di brodo di pollo e girate. Aggiungete allora tutta la salsa agrodolce. Girate con cura e controllate il gusto. Poi potete aggiungere gli arachidi. Girate per un attimo e servite poi con il riso basmati croccante.


          Riso basmati croccante:


          Versate dell’acqua abbondante in una grande pentola antiaderente e riscaldate, finché l’acqua non comincia a bollire. Aggiungete abbondante sale e brodo di pollo. Mettete nella pentola il riso (seguite le istruzione della confezione sulla quantità giusta per il numero di commensali presenti). Lasciate il riso a cuocere senza coperchio per circa 8 minuti, o finché il riso raggiunge una cottura al dente. Scolate l’acqua e passate sia il riso che la pentola sotto acqua fredda (soprattutto la superficie esterna della pentola). Versate nella pentola un poco di olio per coprire bene tutto il fondo. Versate il riso nella pentola. Formate una “montagnetta” con il riso sul fondo della pentola (cercate di lasciare libera la parte superiore delle pareti interni della pentola) e, nel centro della montagnetta, formate un buco che arriva fino in fondo (ora la montagnetta di riso assomiglia ad una grande ciambella). Poi, avvolgete il coperchio dentro un panno di cucina pulito. Mettete la pentola sul fuoco molto basso, posizionate il coperchio con il panno accuratamente sopra la pentola e lasciate sul fuoco molto basso per circa 20 minuti o finché lo strato inferiore del riso non diventa croccante (non deve bruciare però). Potete girare il riso un paio di volte – in questa maniera una quantità maggiore di riso diventa croccante. Servite subito come contorno della salsa.



          Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...