22.10.2011

Roomalainen hunajakana-Pollo romano al miele


LA VERSIONE IN LINGUA ITALIANA DOPO LE FOTO!!

Viime aikoina olen juhlinut paljon – hyvistä syistä! Täytin ensinnäkin 35 vuotta, ja juuri tällä viikolla Alberto Angelan kirja (”Päivä antiikin Roomassa”), jonka käänsin suomeksi, ilmestyy myös Suomessa (myynnissä kaikissa Akateemisissa kirjakaupoissa ja tilaamalla myös Suomalaisissa kirjakaupoissa). Aihetta tyytyväisyyteen :) Suosittelen tietenkin lukemaan kirjan, joko italiaksi tai suomeksi! Kirjassa kerrotaan antiikin Roomasta hyvin mielenkiintoisella tavalla, anekdoottien avulla ja kertojan/lukijan silmien kautta. Pääosassa on lukija itse: satunnainen matkailija, joka sattuu heräämään Roomassa eräänä tavallisena päivänä vuonna 155 jKr. Kiehtovaa! 

Juhlistaakseni sekä ensimmäistä että toista tapahtumaa olen tällä välin ehtinyt kokkaamaan paljon kaikkea hyvää kotona, ja olen käynyt ulkona syömässä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Eräs itse kokkaamani resepti on peräisin maailman vanhimmasta keittokirjasta: Apiciuksen ”Roomalainen keittokirja” (De Re Coquinaria), joka on siis käännetty myös suomeksi. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun valmistan jonkun kirjasta otetun reseptin (ks. postaus päivältä 13.08.2011) – viime kerralla tulos yllätti meidät positiivisessa mielessä. Niinpä tällä kertaa kokeilin kanareseptiä, josta pidimme niin paljon, että tarjoilin samaa ruokaa myös joillekin vierailleni, jotka tuntuivat arvostavan sitä suuresti :D

Valmistaakseni ruoan ostin kokonaisia kananrintoja ja käytin mausteita kuten liperiä sekä hunajaa (kyseinen ruoka on siis kermakastikkeella höystettyä hunajakananrintaa). Tarjoilin koko komeuden uunissa paahdettujen perunanpuolikkaiden kera. Loistava yhdistelmä! Kanan mausteisuus (mausteina oreganoa, pippuria, liperiä, hunajaa, soijakastiketta, valkoista balsamicoa ja korianteria) käy täydellisesti yhteen kermaisen kastikkeen kanssa, joka valmistettiin kanan keitinliemen jäämistä, kermasta, hunajasta ja pippurista. Kysymyksessä on siis kirjaimellisesti tuhatvuotinen keittiöperinne! :) Jouduin tietenkin korvaamaan joitakin aineksia – garumin, roomalaisten rakastaman kalakastikkeen tilalla käytin soijakastiketta lisätäkseni ruokaan suolaisuutta. Korvasin myös rasvaisen maidon soijakermalla. Muuten käyttämäni ainekset ovat lähes samat kuin alkuperäisessä reseptissä! 

Muut valokuvat, jotka näette lopussa, on otettu niiden päivällisten/illallisten yhteydessä, jotka joko järjestin itse tai joihin osallistuin sillä hyvällä tekosyyllä, että minulla oli juhlittavaa! Muistan erään pehmeän makuisen ja nautinnollisen kurpitsasosekeiton sekä sesongin vihanneksista tehdyn paistoksen, jonka päällä komeili kotona tehtyä tulista tuoremakkaraa. Ja tietenkin muutaman itse valmistamani suolaisen piirakan. Voin siis sanoa, että tämä on ollut ihana, ruoantäyteinen herkutteluviikko! :D

Hyvää ruoantäytteistä herkutteluviikonloppua myös teille! :)

AINEKSET:
3 kokonaista kananrintaa
mustapippuria
liperiä
oreganoa
akaasiahunajaa
valkoista balsamicoa (tai mietoa ja makeahkoa valkoviinietikkaa)
kananlientä
oliiviöljyä
suolaa
soijakastiketta
soijakermaa tai laktoositonta kermaa
jauhoja
perunoita tai lehtisalaattia
oliivipateeta (vaihtoehtoinen).

Leikkaa kananrinnat kahteen osaan. Poista pienet luut. Mikäli kananrinnat ovat hyvin suuria, voit tehdä niiden sivuille pienen viillon ja täyttää sen pienellä määrällä oliivipateeta, joka maustaa lihan myös sisältä käsin. Toimii hyvin! Mikäli kananrinnat eivät ole erityisen paksuja, pateeta ei tarvitse lisätä. Ota suuri paistinpannu, johon laitat kananrinnat (joita on nyt 6) paistumaan pienessä määrässä oliiviöljyä. Ruskista kananrinnat joka puolelta. Kun liha on saanut jo vähän väriä, lisää pannulle noin 6 rkl soijakastiketta, 3 tl oreganoa, 1,5 tl liperiä, maun mukaan mustapippuria, 3 tl akaasiahunajaa, noin 4 rkl valkoista balsamicoa (tai mietoa ja makeahkoa viinietikkaa), noin 1,5 tl korianteria ja 1,5 dl kananlientä. Jätä liha kypsymään kannen alle varsin kovalla lämmöllä. Kun liha alkaa olla kypsää, voit ottaa kannen pois ja antaa keitinliemen vetäytyä. Voit ottaa osan liemestä talteen myöhempää kastikkeen maustamista varten. Kun keitinliemi on haihtunut lähes kokonaan ja kananrinnat ovat kauniin kullanruskeita, ota liha pois pannusta ja laita odottamaan lämpimään. Lisää pannulle jonkin verran jauhoja ja hieman oliiviöljyä. Paista hetken ajan. Lisää sitten kaksi purkillista kermaa ja hieman vettä. Sekoita tehokkaasti saadaksesi jauhot sekoittumaan tasaisesti nesteeseen. Jätä kiehumaan hiljalleen hetken ajaksi saadaksesi kastikkeesta paksumman ja kermaisemman. Lisää suolaa maun mukaan ja noin 2-3 teelusikallista akaasiahunajaa. Voi lisätä hieman pippuria ja kanan keitinlientä maustaaksesi kastikkeen paremmin, mutta mausta ei saa tulla liian voimakas. Kun kastike on mielestäsi kauniin tasainen, paksun kermainen ja tarpeeksi maukas (mutta ei liian voimakas), kastike on valmis. Tarjoa kananrinnat omalla lautasellaan ja kastike omasta kulhostaan. Kylkiäisenä voit tarjota joko vihersalaattia ja maalaisleipää tai kuorittuja, puolitettuja perunoita, jotka on paahdettu uunissa muutaman kokonaisen valkosipulinkynnen, pippurin, yrttisuolan, balsamicon ja oliiviöljyn kera.














Ultimamente ho festeggiato tanto – per buoni motivi! Intanto, ho compiuto 35 anni, e proprio questa settimana il libro di Alberto Angela (“Una Giornata nell’Antica Roma”), tradotto in finnico da me, esce anche in Finlandia. Che soddisfazione :) Se non avete ancora letto il libro, vi consiglio vivamente di leggerlo – in italiano o in finnico che sia! Racconta della vita di antica Roma in maniera molto interessante, tramite piccoli aneddoti e gli occhi di una persona (il narratore/lettore, il protagonista del libro) che per caso capita a Roma in una giornata normale nel 115 dC. Affascinante!

Intanto, per festeggiare sia l’uno che l’altro evento, ho cucinato un sacco di cose buone a casa e poi sono anche andata fuori a mangiare come si deve. Una ricetta da me preparata l’ho presa dal libro di cucina più antico del mondo: De Re Coquinaria di Apicius, che è stato tradotto sia in italiano che il finnico. Non è la prima volta che provo a preparare una ricetta da questo libro (vedere il post del 13.08.2011): visto che l’ultima volta il risultato ci ha sorpreso in maniare positiva. Quindi, questa volta ho provato un piatto a base di pollo, che ci è piaciuto talmente tanto che l’ho proposto anche a certi miei ospiti, che sembravano molto gradire la pietanza :D

Per preparare il piatto ho compato dei petti di pollo interi, ho usato certe spezie particolari (ligustico) e il miele (è un petto di pollo al miele e alla salsa a base di panna) e ho servito il tutto con delle patate arrosto al forno. Spettacolare! Il gusto speziato del pollo (che viene preparato con origano, pepe, levistico, miele, soia e aceto di vino e coriandolo) si sposa perfettamente con la salsa cremosa fatta con il fondo di cottura di pollo, panna, miele e pepe. Una tradizione millenaria, insomma! :) Certo, ho dovuto sostituire alcuni ingredienti – anziché garum, la salsa di pesce salata adorata dai romani ho usato salsa di soia per dare sapidità. E ho sostituito il latte grasso con della panna. Per il resto gli ingredienti sono quasi uguali!

Un altro paio di foto che vedrete alla fine sono state scattate durante i pranzi/le cene che ho organizzato o a cui ho partezipato con la bella scusa di dover festeggiare! Mi ricordo una certa vellutata di zucca, molto delicata e molto buona, e uno sformato di verdura di stagione tornito con delle salsicce piccanti fatte in casa. E poi qualche torta salata preparata da me. Insomma, è stata una bella settimana mangereggia! :D

Auguro un bel weekend mangereggio anche a voi! :)

INGREDIENTI:
3 petti di pollo interi
pepe nero
ligustico
origano
miele d’acacia
aceto balsamico bianco (aceto di vino bianco delicato)
brodo di pollo
olio d’oliva
sale
salsa di soia
panna di soia o panna senza lattosio
farina
patate oppure insalata verde
patè di olive (alternativo).

Tagliate i petti di pollo a metà. Togliete gli ossicini. Se i petti di pollo sono molto cicci, potete fare un taglio al fianco di ciascun filetto e infilare dento un poco di patè di olive per insaporire la carne anche dentro. Funziona bene! Se i petti non sono molto alti invece, potete lasciarli così come sono. Prendete una padella capiente e mettete i petti (che ora sono 6) a rosolare in un poco d’olio.  Fateli prendere colore a ciascun lato. Quando la carne ha preso un poco di colore, aggiungete nella padella circa 6 cucchiai di salsa di soia, 3 cucchiaini di origano, 1,5 cucchiaini di ligustico, pepe nero a piacere, 3 cucchiaini di miele di acacia, circa 4 cucchiai di aceto balsamico bianco (o aceto di vino molto delicato), circa 1,5 cucchiaini di coriandolo e 1,5 dl di brodo di pollo. Lasciate a cuocere a fuoco abbastanza alto sotto coperchio. Quando i petti di pollo cominciano ad essere cotti, potete togliere il coperchio e lasciar restringere il fondo di cottura. Ne potete mettete un poco da parte da usare più tardi come condimento della salsa di panna. Quando la salsa si è ristretta quasi completamente e i petti di pollo sono belli cotti e corati, togliete il pollo e mettete da parte. Aggiungiete sulla padella una manciata di farina e un poco di olio. Fate soffriggere un attimo. Poi potete aggiungere due confezioni di panna di soia e un pochino di acqua. Mescolate energicamente per rendere il composto omogeneo. Lasciate cuocere a fuoco basso per un attimo perché la salsa deve diventare più corposa e cremosa. Aggiungete sale a piacere e circa 2-3 cucchiaini di miele d’acacia. Potete aggiunere anche un poco di pepe e un poco del fondo di cottura per insaporire ulteriormente, ma il gusto non deve diventare troppo forte. Quando avete una vellutata uniforme, cremosa e dal gusto delicato ma sufficentemente saporito, la salsa è pronta. Offrite i petti di pollo su un piatto di portata, la salsa su un altro. Come contorno potete offrire insalata verde e pane casereccio oppure patate sbucciate, tagliate a metà e arrostite in forno con qualche spicchio d’aglio intero, pepe, sale alle erbe e olio.

3 kommenttia:

Gio kirjoitti...

vedo con piacere che ti sei data ai festeggiamenti! eh eh
prima di tutto BUON COMPLEANNO!!
certo una ricetta di Apicio è una rarità complimenti, il pollo al miele mi stuzzica molto e di recente ne ho postato uno, ma ricetta un po' più moderna :)
buona domenica

tiziana kirjoitti...

Terhi ma complimenti sei una vera scoperta, non solo una bravissima cuoca, ma anche una fine traduttrice di libri importanti, che brava, ti faccio infiniti complimenti.

Italiansalaatti kirjoitti...

Gio: Grazie! Mi sono divertita un mondo! :D Le ricette di Apicio mi hanno sorpreso - sono davvero gustose e non avrei mai detto che sono vecchie 2000 anni....

Tiziana: Mille grazie! :) Mi piace leggere e mi piace tradurre - il libro di Alberto Angela era davvero interessante, un progetto bellissimo! Un bacione, a presto! :)

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...