22.10.2011

Roomalainen hunajakana-Pollo romano al miele


LA VERSIONE IN LINGUA ITALIANA DOPO LE FOTO!!

Viime aikoina olen juhlinut paljon – hyvistä syistä! Täytin ensinnäkin 35 vuotta, ja juuri tällä viikolla Alberto Angelan kirja (”Päivä antiikin Roomassa”), jonka käänsin suomeksi, ilmestyy myös Suomessa (myynnissä kaikissa Akateemisissa kirjakaupoissa ja tilaamalla myös Suomalaisissa kirjakaupoissa). Aihetta tyytyväisyyteen :) Suosittelen tietenkin lukemaan kirjan, joko italiaksi tai suomeksi! Kirjassa kerrotaan antiikin Roomasta hyvin mielenkiintoisella tavalla, anekdoottien avulla ja kertojan/lukijan silmien kautta. Pääosassa on lukija itse: satunnainen matkailija, joka sattuu heräämään Roomassa eräänä tavallisena päivänä vuonna 155 jKr. Kiehtovaa! 

Juhlistaakseni sekä ensimmäistä että toista tapahtumaa olen tällä välin ehtinyt kokkaamaan paljon kaikkea hyvää kotona, ja olen käynyt ulkona syömässä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Eräs itse kokkaamani resepti on peräisin maailman vanhimmasta keittokirjasta: Apiciuksen ”Roomalainen keittokirja” (De Re Coquinaria), joka on siis käännetty myös suomeksi. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun valmistan jonkun kirjasta otetun reseptin (ks. postaus päivältä 13.08.2011) – viime kerralla tulos yllätti meidät positiivisessa mielessä. Niinpä tällä kertaa kokeilin kanareseptiä, josta pidimme niin paljon, että tarjoilin samaa ruokaa myös joillekin vierailleni, jotka tuntuivat arvostavan sitä suuresti :D

Valmistaakseni ruoan ostin kokonaisia kananrintoja ja käytin mausteita kuten liperiä sekä hunajaa (kyseinen ruoka on siis kermakastikkeella höystettyä hunajakananrintaa). Tarjoilin koko komeuden uunissa paahdettujen perunanpuolikkaiden kera. Loistava yhdistelmä! Kanan mausteisuus (mausteina oreganoa, pippuria, liperiä, hunajaa, soijakastiketta, valkoista balsamicoa ja korianteria) käy täydellisesti yhteen kermaisen kastikkeen kanssa, joka valmistettiin kanan keitinliemen jäämistä, kermasta, hunajasta ja pippurista. Kysymyksessä on siis kirjaimellisesti tuhatvuotinen keittiöperinne! :) Jouduin tietenkin korvaamaan joitakin aineksia – garumin, roomalaisten rakastaman kalakastikkeen tilalla käytin soijakastiketta lisätäkseni ruokaan suolaisuutta. Korvasin myös rasvaisen maidon soijakermalla. Muuten käyttämäni ainekset ovat lähes samat kuin alkuperäisessä reseptissä! 

Muut valokuvat, jotka näette lopussa, on otettu niiden päivällisten/illallisten yhteydessä, jotka joko järjestin itse tai joihin osallistuin sillä hyvällä tekosyyllä, että minulla oli juhlittavaa! Muistan erään pehmeän makuisen ja nautinnollisen kurpitsasosekeiton sekä sesongin vihanneksista tehdyn paistoksen, jonka päällä komeili kotona tehtyä tulista tuoremakkaraa. Ja tietenkin muutaman itse valmistamani suolaisen piirakan. Voin siis sanoa, että tämä on ollut ihana, ruoantäyteinen herkutteluviikko! :D

Hyvää ruoantäytteistä herkutteluviikonloppua myös teille! :)

AINEKSET:
3 kokonaista kananrintaa
mustapippuria
liperiä
oreganoa
akaasiahunajaa
valkoista balsamicoa (tai mietoa ja makeahkoa valkoviinietikkaa)
kananlientä
oliiviöljyä
suolaa
soijakastiketta
soijakermaa tai laktoositonta kermaa
jauhoja
perunoita tai lehtisalaattia
oliivipateeta (vaihtoehtoinen).

Leikkaa kananrinnat kahteen osaan. Poista pienet luut. Mikäli kananrinnat ovat hyvin suuria, voit tehdä niiden sivuille pienen viillon ja täyttää sen pienellä määrällä oliivipateeta, joka maustaa lihan myös sisältä käsin. Toimii hyvin! Mikäli kananrinnat eivät ole erityisen paksuja, pateeta ei tarvitse lisätä. Ota suuri paistinpannu, johon laitat kananrinnat (joita on nyt 6) paistumaan pienessä määrässä oliiviöljyä. Ruskista kananrinnat joka puolelta. Kun liha on saanut jo vähän väriä, lisää pannulle noin 6 rkl soijakastiketta, 3 tl oreganoa, 1,5 tl liperiä, maun mukaan mustapippuria, 3 tl akaasiahunajaa, noin 4 rkl valkoista balsamicoa (tai mietoa ja makeahkoa viinietikkaa), noin 1,5 tl korianteria ja 1,5 dl kananlientä. Jätä liha kypsymään kannen alle varsin kovalla lämmöllä. Kun liha alkaa olla kypsää, voit ottaa kannen pois ja antaa keitinliemen vetäytyä. Voit ottaa osan liemestä talteen myöhempää kastikkeen maustamista varten. Kun keitinliemi on haihtunut lähes kokonaan ja kananrinnat ovat kauniin kullanruskeita, ota liha pois pannusta ja laita odottamaan lämpimään. Lisää pannulle jonkin verran jauhoja ja hieman oliiviöljyä. Paista hetken ajan. Lisää sitten kaksi purkillista kermaa ja hieman vettä. Sekoita tehokkaasti saadaksesi jauhot sekoittumaan tasaisesti nesteeseen. Jätä kiehumaan hiljalleen hetken ajaksi saadaksesi kastikkeesta paksumman ja kermaisemman. Lisää suolaa maun mukaan ja noin 2-3 teelusikallista akaasiahunajaa. Voi lisätä hieman pippuria ja kanan keitinlientä maustaaksesi kastikkeen paremmin, mutta mausta ei saa tulla liian voimakas. Kun kastike on mielestäsi kauniin tasainen, paksun kermainen ja tarpeeksi maukas (mutta ei liian voimakas), kastike on valmis. Tarjoa kananrinnat omalla lautasellaan ja kastike omasta kulhostaan. Kylkiäisenä voit tarjota joko vihersalaattia ja maalaisleipää tai kuorittuja, puolitettuja perunoita, jotka on paahdettu uunissa muutaman kokonaisen valkosipulinkynnen, pippurin, yrttisuolan, balsamicon ja oliiviöljyn kera.














Ultimamente ho festeggiato tanto – per buoni motivi! Intanto, ho compiuto 35 anni, e proprio questa settimana il libro di Alberto Angela (“Una Giornata nell’Antica Roma”), tradotto in finnico da me, esce anche in Finlandia. Che soddisfazione :) Se non avete ancora letto il libro, vi consiglio vivamente di leggerlo – in italiano o in finnico che sia! Racconta della vita di antica Roma in maniera molto interessante, tramite piccoli aneddoti e gli occhi di una persona (il narratore/lettore, il protagonista del libro) che per caso capita a Roma in una giornata normale nel 115 dC. Affascinante!

Intanto, per festeggiare sia l’uno che l’altro evento, ho cucinato un sacco di cose buone a casa e poi sono anche andata fuori a mangiare come si deve. Una ricetta da me preparata l’ho presa dal libro di cucina più antico del mondo: De Re Coquinaria di Apicius, che è stato tradotto sia in italiano che il finnico. Non è la prima volta che provo a preparare una ricetta da questo libro (vedere il post del 13.08.2011): visto che l’ultima volta il risultato ci ha sorpreso in maniare positiva. Quindi, questa volta ho provato un piatto a base di pollo, che ci è piaciuto talmente tanto che l’ho proposto anche a certi miei ospiti, che sembravano molto gradire la pietanza :D

Per preparare il piatto ho compato dei petti di pollo interi, ho usato certe spezie particolari (ligustico) e il miele (è un petto di pollo al miele e alla salsa a base di panna) e ho servito il tutto con delle patate arrosto al forno. Spettacolare! Il gusto speziato del pollo (che viene preparato con origano, pepe, levistico, miele, soia e aceto di vino e coriandolo) si sposa perfettamente con la salsa cremosa fatta con il fondo di cottura di pollo, panna, miele e pepe. Una tradizione millenaria, insomma! :) Certo, ho dovuto sostituire alcuni ingredienti – anziché garum, la salsa di pesce salata adorata dai romani ho usato salsa di soia per dare sapidità. E ho sostituito il latte grasso con della panna. Per il resto gli ingredienti sono quasi uguali!

Un altro paio di foto che vedrete alla fine sono state scattate durante i pranzi/le cene che ho organizzato o a cui ho partezipato con la bella scusa di dover festeggiare! Mi ricordo una certa vellutata di zucca, molto delicata e molto buona, e uno sformato di verdura di stagione tornito con delle salsicce piccanti fatte in casa. E poi qualche torta salata preparata da me. Insomma, è stata una bella settimana mangereggia! :D

Auguro un bel weekend mangereggio anche a voi! :)

INGREDIENTI:
3 petti di pollo interi
pepe nero
ligustico
origano
miele d’acacia
aceto balsamico bianco (aceto di vino bianco delicato)
brodo di pollo
olio d’oliva
sale
salsa di soia
panna di soia o panna senza lattosio
farina
patate oppure insalata verde
patè di olive (alternativo).

Tagliate i petti di pollo a metà. Togliete gli ossicini. Se i petti di pollo sono molto cicci, potete fare un taglio al fianco di ciascun filetto e infilare dento un poco di patè di olive per insaporire la carne anche dentro. Funziona bene! Se i petti non sono molto alti invece, potete lasciarli così come sono. Prendete una padella capiente e mettete i petti (che ora sono 6) a rosolare in un poco d’olio.  Fateli prendere colore a ciascun lato. Quando la carne ha preso un poco di colore, aggiungete nella padella circa 6 cucchiai di salsa di soia, 3 cucchiaini di origano, 1,5 cucchiaini di ligustico, pepe nero a piacere, 3 cucchiaini di miele di acacia, circa 4 cucchiai di aceto balsamico bianco (o aceto di vino molto delicato), circa 1,5 cucchiaini di coriandolo e 1,5 dl di brodo di pollo. Lasciate a cuocere a fuoco abbastanza alto sotto coperchio. Quando i petti di pollo cominciano ad essere cotti, potete togliere il coperchio e lasciar restringere il fondo di cottura. Ne potete mettete un poco da parte da usare più tardi come condimento della salsa di panna. Quando la salsa si è ristretta quasi completamente e i petti di pollo sono belli cotti e corati, togliete il pollo e mettete da parte. Aggiungiete sulla padella una manciata di farina e un poco di olio. Fate soffriggere un attimo. Poi potete aggiungere due confezioni di panna di soia e un pochino di acqua. Mescolate energicamente per rendere il composto omogeneo. Lasciate cuocere a fuoco basso per un attimo perché la salsa deve diventare più corposa e cremosa. Aggiungete sale a piacere e circa 2-3 cucchiaini di miele d’acacia. Potete aggiunere anche un poco di pepe e un poco del fondo di cottura per insaporire ulteriormente, ma il gusto non deve diventare troppo forte. Quando avete una vellutata uniforme, cremosa e dal gusto delicato ma sufficentemente saporito, la salsa è pronta. Offrite i petti di pollo su un piatto di portata, la salsa su un altro. Come contorno potete offrire insalata verde e pane casereccio oppure patate sbucciate, tagliate a metà e arrostite in forno con qualche spicchio d’aglio intero, pepe, sale alle erbe e olio.

2.10.2011

LONDON - OXFORD


Pari viikkoa sitten kävimme lomalla Lontoossa ja Oxfordissa – matka, josta pidimme kummatkin aivan valtavasti! Lontoo on tietenkin täynnä nähtävyyksiä ja kaikenlaista mielenkiintoista tekemistä. Oxfordin taas henkii historiaa ja kulttuuria ja kaupunki on arkkitehtonisesti erittäin kaunis. Lontoosta löytyvät kaikki kuuluisat markkinat: Borough Market, Portobello Market, Old Spitalfields Market (Brick Lane), Camden Town markets, Greenwich Market... Eli mikä tahansa asia sinua sitten kiinnostaakin (oli kyseessä vaikka ruoka, tavarat, vaatteet jne.), voit olla varma siitä, että löydät kiinnostuksesi kohteen Lontoon markkinoilta!! Mitä ruokaan tulee - ruokalaji, joka jäi parhaiten mieleeni koko lomalta, tarjoiltiin minulle indonesialais-malesialaisessa ravintolassa Shaftesbury Roadilla (http://www.balibalirestaurant.com/). Ruoan nimi oli  “Ayam Panggang Pacak”, siinä oli viimeisen päälle hyvin marinoitua ja kypsennettyä kanaa sekä kookosmaitoon tehty kastike. Haluaisin todella tietää, miten ruoka oli tehty, koska se oli kerrassaan taivaallisen hyvää! (Minulla ei tietenkään ole kuvaa siitä, koska kamerani meni matkalla rikki...)

Markkinoille, siis: Bourough Market keskittyy kokonaan ruokaan – markkinat ovat erilaisten ruokien ja makujen sinfonia. Voitte käydä katsomassa nettisivuja osoitteessa http://www.boroughmarket.org.uk/.  Olisin mielelläni ostanut mukaani koko markkina-alueen, mutta ilmiselvistä syistä tyydyin lopulta maistelemaan eri tuotteita ja ostamaan maustesekoituksen Kerala-curryä varten. Heti kun ehdin, kokkaan meille herkullisen Kerala-curryn kanasta... :D Myyjän koju pisti heti silmään markkinoille tultuani. Heillä on myös oma nettisivu: www.spicemountain.co.uk. Kukkulallinen mausteita! :)

Maistelimme markkinoilla montaa eri herkkua, kuten torttuja, joita eräs herkkuleipuri valmisti joko ilman gluteiinia tai maitotuotteita. Todella hyviä ja helposti mahassa sulavia! Tämän lisäksi markkinoilta löytyi todella paljon suolaisten piirakoiden myyjiä – piirakoilla tarkoitan siis tyypillisiä englantilaisia piirakoita eli ”pies”. Maistelimme kaikilla mahdollisilla täytteillä valmistettuja piirakoita...Hyvin suosittuja olivat myös luomutuotteiden ja -ruokien myyjät. Nämä olivat siis täydelliset markkinat minun kaltaiselleni suurelle herkkusuulle! :) 

IN ITALIANO:
Un paio di settimane fa siamo stati a Londra e a Oxford – un viaggio, che ci è piaciuto immensamente! Londra, ovviamente, è piena di cose da vedere e da fare. Oxford è intrisa di storia, cultura e architettura, davvero molto graziosa. A Londra, poi, c’erano anche tutti i mercati: mercato di Borough, mercato di Portobello Road, mercato di Old Spitalfields (Brick Lane), mercato di Camden Town, mercato di Greenwich… Insomma, qualunque cosa ti possa piacere (in termini di cibo, oggetti, vestiti etc.), sta pure sicuro che la troverai in uno dei mercati di Londra!! Intanto, il piatto che più mi è rimasto impresso da tutto il viaggio l’ho mangiato in un ristorante indonesiano/malesiano a Shaftesbury Road, (http://www.balibalirestaurant.com/).  Il piatto si chiamava “Ayam Panggang Pacak”, con pollo marinato e cucinato ad arte ed una salsa a base di latte di cocco. Vorrei sapere come l’hanno cucinato, era semplicemente DIVINO! (ovviamente non ho la foto, perché la mia macchinetta fotografica si è rotta durante il viaggio…)

I mercati, allora: il mercato di Borough è dedicato esclusivamente al cibo – un esplosione di tutti i diversi tipi di cibi e sapori. Potete visitare il sito a http://www.boroughmarket.org.uk/.  Avrei potuto svaligiare tutto il mercato, ma per ragioni ovvie alla fine mi sono accontentata di assaggiare vari prodotti e a comprare una miscela di spezie per curry Kerala. Appena riesco a trovare il tempo, ci preparerò un delizioso curry Kerala a base di pollo… :D Lo stand del venditore mi è subito saltato nell’occhio. Hanno anche il sito web: www.spicemountain.co.uk Una montagna di spezie! :)

Tra le cose che abbiamo mangiato al mercato, c’erano delle torte deliziose di un pasticciere che preparava i suoi dolci senza glutine o latticini. Buonissimi e facili da digerire! Inoltre il posto era pieno di venditori di “pies”, cioè torte rustiche tipiche inglesi. Abbiamo gustato dei pies con tutti i ripieni possibili… Molto quotati erano anche i venditori di prodotti e cibi biologici. Un market perfetto per una golosa come me! :D











Camden Townin markkinat koostuvat todellisuudessa kahdesta markkina-alueesta: Camden Lock Marketista (http://www.camdenlockmarket.com/#) ja Camden Stables Marketista (http://stablesmarket.com/). Nämä markkinat saavat hyvälle tuulelle, koska ne ovat täpösen täynnä värejä, ihmisiä, korkeatasoisia käsityötuotteita ja monenlaisia makuelämyksiä. Markkinoilta löytyy loputon määrä käsityöläisten putiikkeja, pikku kauppoja ja myyntipisteitä, joissa myydään vaatteita, koruja, kenkiä, kirjoja, esineitä jne. Tämän lisäksi markkinoilta löytyy myös ruokailulle omistetut alueensa. Ne ovat täynnä kojuja ja pienen pieniä ravintoloita, joissa kokataan ja myydään maailman joka kolkasta peräisin olevaa etnistä ruokaa. Minun paratiisini!! :D Söin esim. juuri valmistettuja samosa-nyttejä (todella hyviä), erittäin maukasta kiinalaista ruokaa ja tulisia tacos-kääryleitä... Mitäpä muuta tuosta voi enää sanoa – ottaen huomioon, että pidän shoppailusta ja alue oli täynnä mitä erilaisimpia ja toinen toistaan kauniimpia esineitä myyviä ainutlaatuisia puoteja, olin suorastaan hirvittävän tyytyväinen!! :D

IN ITALIANO:
Il mercato di Camden Town è in realtà una combinazione di Camden Lock Market (http://www.camdenlockmarket.com/#) e Camden Stables Market (http://stablesmarket.com/). È un posto che rende allegri, perché sprizza colori, gente, artigianato di alta qualità e sapori di vario genere. Infatti, il posto migliore per mangiare vari tipi di cibi etnici l’abbiamo trovato proprio là. A parte la quantità interminabile di botteghe di artigiani, negozietti e spazi per rivenditori di vestiti, gioielli, scarpe, libri, oggettistica etc., c’erano delle zone dedicate alla ristorazione. Erano piene di stand e piccolissimi ristorantini dove si cucinava e si vendeva del cibo etnico proveniente da tutte le parti del mondo. Un paradiso per me!! :D Ho mangiato delle samosa appena cucinate (ottime), cibo cinese mooolto buono e tacos piccanti… Che dire, visto che adoro anche lo shopping e la zona era piena di botteghe uniche per varietà e bellezza, ero al settimo cielo!! :D










Markkinat eivät lopu vielä tähän! Lontoosta löytyy myös Notting Hillin Portobello Market, joka on kuuluisa – muun muassa – antiikkiesineitä myyvistä puodeistaan (http://www.portobellomarket.org/).  Kahteen edelliseen markkinapaikkaan verrattuna Portobello Market on todellinen ”street market”, eli täynnä toinen toisensa perään Portobello Roadin varsille pystytettyjä kojuja. Minä kylläkin rakastuin pieneen kauppaan , jossa myytin kaikkea mahdollista kello viiden teehetkeä varten. Todella kaunis!

I mercati non sono ancora finiti! C’era anche il mercato di Portobello road di Notting Hill, famoso –tra l’altro - per la vendita di oggetti di antiquariato (http://www.portobellomarket.org/).  Al contrario dei due precedenti,  rappresenta un vero street market, quindi una fila di stand alzati ai lati di Portobello Road. Io, però, mi sono innamorata di un negozio che vendeva tutto il necessario per il rito del tè. Bellissimo! 









Tässä muutama kuva Old Spitalfieldsin markkinoilta. Paikka on hyvin lähellä Brick Lanen katumarkkinoita. Brick Lanen katumarkkinat (Middlesex Streetillä) ovat todellisuudessa valtavat, huonolaatuista tavaraa (pääasiassa vaatteita ja laukkuja) täynnä oleva katumarkkinat. Old Spitalfieldin markkinat sitä vastoin, jotka pidetään aikoinaan markkinoita varten rakennetussa vanhassa rakennuskompleksissa, ovat kerrassaan ihastuttavat. Pidimme markkinoista erityisen paljon, koska kaikki myynnissä olevat tuotteet olivat ainutlaatuisia, mielenkiintoisia, kauniita ja todella korkealaatuisia. Löysimme markkinoilta muotisuunnittelijoita, koruseppiä ja käsityöläisiä, jotka myyvät tuotteitaan lähes yksinomaan näillä ”markkinoilla”. Myös markkinoinen ruokatarjonta oli tietysti huomattava. Maistoin erittäin maukasta karibialaista kanacurrya, joka suorastaa suli suuhun... Mikäli menette Lontooseen, teidän on aivan ehdottomasti mentävä Old Spitalfieldsin markkinoille!! (http://www.spitalfields.co.uk/ e http://www.oldspitalfieldsmarket.com/) Alue on sitä paitsi historiallisesti merkittävä: 1800-luvun lopulla eräs Jack the Ripper kierteli noilla kaduille sopivia uhreja etsien...

Ecco qualche foto dal mercato di Old Spitalfields, che si trova molto vicino al street market di Brick Lane. Il mercato di Brick Lane (su Middlesex Street) era in realtà un mercatone da strada con tanta robaccia di bassa qualità (principalmente vestiti e borse), mentre il mercato di Old Spitalfields, che si svolge nella vecchia struttura adibita da sempre al mercato, era semplicemente bellissimo. Ci è piaciuto così tanto perché tutte le cose in vendite erano originali, interessanti, belle e di altissima qualità: abbiamo trovato stilisti, gioiellieri e artigiani che vendevano le loro creazioni quasi esclusivamente in questo “mercato”.  Ovviamente, anche l’offerta di cibo era notevole. Ho assaggiato un curry caraibico molto saporito che si scioglieva in bocca… Se andate a Londra, dovete assolutamente andare a Old Spitalfields market!! (http://www.spitalfields.co.uk/ e http://www.oldspitalfieldsmarket.com/) La zona, poi, era di interesse storico: alla fine del 1800 un certo Jack lo Squartatore girava per quelle vie in cerca delle sue vittime…












Lopulta kuva “kotikorttelin” irkkupubista, jossa kävimme usein syömässä. Ruoka oli hyvää, täytyy myöntää, ei kovin terveellistä, mutta pidimme siitä... :D Sitten kuva eräästä Oxfordissa sijaitsevasta baari-ravintolasta nimeltään All Bar One, jossa söin kerrassaan erinomaisen hampurilaisen – liha oli lampaan lihaa, joka oli maustettu mintulla ja korianterilla ja joka tarjoiltiin tartarkastikkeen kera (http://www.allbarone.co.uk/allbaroneoxford/). Valokuvien laadussa on valitettavasti partamisen varaa, koska kamerani kuoli matkalla ja jouduin käyttämään sen sijaan kännykkääni... :( Toiseksi viimeisessä kuvassa näätte erään Oxfodin perinteikkäimmistä pubeista: se perustettiin 1249. Pubissa vallitseva tunnelma on kerta kaikkiaan ainutlaatuinen, ja huoneiden katot ovat erittäin matalat :) Viimeinen kuva sen sijaan on otettu Oxfordin White Horse –pubista, jossa söimme ”viimeisen illallisemme”. Se oli tyypillinen englantilainen illallinen (paahtopaistia, pudding, höyryssä kypsytettyjä vihanneksia, uunissa paistettuja perunoita). Pub on tuttu myös TV-sarjasta ”Inspector Morse” (ja ”Inspector Lewis” – mikäli joku muukin pitää vanhoista englantilaisista poliisisarjoista...)
Laitan joku toinen kerta nähtäväksi myös muutaman kivan ”turistinähtävyyskuvan” Lontoosta ja Oxfordista – kummatkin kaupungit ovat todella kauniita matkakohteita (sekä täynnä herkuttelupaikkoja minun kaltaiselleni herkkusuulle...)! :)  Mukavaa sunnuntaita kaikille!  

IN ITALIANO:
Alla fine una foto dal pub irlandese “sotto casa” dove mangiavamo spesso. Buona cucina, devo dire, non molto salutare, ma ci è piaciuta… :D Poi una foto da un bar-ristorante in Oxford, All Bar One, dove ho mangiato un hamburger eccezionale – carne di pecora condito con menta e coriandolo servito con salsa tartara (http://www.allbarone.co.uk/allbaroneoxford/) . La qualità delle foto purtroppo lascia desiderare, visto che la macchinetta è morta durante il viaggio e ho dovuto sostituirla con il mio cellulare… :( La penultima foto ritrae uno dei locali più storici di Oxford: aperto nel 1249, ha un’atmosfera unica e stanze molto basse :) Nell’ultima foto, invece,  vedete il pub “White Horse” di Oxford, dove abbiamo consumato la nostra “ultima cena”, tipicamente inglese (roast beef, pudding, verdura al vapore, patate al forno). Il pub è conosciuto anche dalla serie TV “Inspector Morse” (e “Inspector Lewis”, nel caso qualcuno amasse i vecchi gialli inglesi come me…)
Un’altra volta vi posterò anche delle foto più “turistiche” di Londra e di Oxford – erano due città davvero belle da visitare (e molto, molto gustose per una golosona come me…)!  :) Buona domenica a tutti! 









Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...