26.11.2011

ORECCHIETTE CON LE CIME DI RAPA


Tällä viikolla minut kutsuttiin osallistumaan Uuden Mustan ”Paluujuureksiin” –viikkoon. Kuluvan viikon ruokahaasteen aiheena on nauris. Kiitos haasteesta, Hirame! :D 
Juuresten käytöllä on Suomessa vahvat perinteet. Viime aikoina lähiruoan ja sesonkiraaka-aineiden käyttöä on alettu mainostaa myös Suomessa, ja onkin mukavaa nähdä, kuinka nauriin, erilaisten juuresten, metsämarjojen, riistan jne. käyttöön kannustetaan monilla tahoilla. Italiassa klassista naurista (Brassica rapa var. rapa) ei juurikaan käytetä. Erään toisen naurislajikkeen latvat ovat sen sijaan suosittuja paikallisessa keittiössä. Kyseessä ovat ”cime di rapa” eli nauriinlatvat, Brassica rapa subsp. sylvestris var. esculenta. Kun minua pyydettiin valmistamaan ruokaa nauriista, en onnistunut löytämään nauriin juuresosaa yhdestäkään kaupasta. Niinpä päätinkin valmistaa sesongille tyypillisen, Puglian alueelta kotoisin olevan ruokalajin: ”orecchiette con le cime di rapa” eli orecchiette-pastaa nauriinlatvojen kera. Tässä esitelty resepti on minun henkilökohtainen näkemykseni perinteisestä ruokalajista, joka tunnetaan joka puolella Italiaa ja josta pidetään paljon. Resepti on hyvin yksinkertainen mutta maistuva. Yleensä ruokaan käytetään chiliä, minä korvasin chilin tulisella ventricina-salamilla, joka on eräs meidän alueellemme (Etelä-Abruzzolle) tyypillinen herkku. Tärkein raaka-aine on tietenkin nauriinlatva, jota tarvitaan runsas kuhollinen: nauriinlatva (cime di rapa) on maultaan hieman kitkerä, ja siitä käytetään vain lehdet ja hennoimmat versot, paksut varret katkotaan pois kuten myös liian sitkeät lehdet. Latvat voidaan valmistaa joko keittämällä tai paistinpannulla kypsyttämällä: keittäminen antaa miedomman makuisen lopputuloksen. Keittoaika on hieman pinaattia pidempi, ja makukin on pinaattia huomattavasti voimakkaampi. Nauriinlatva sopii loistavasti tässä kuvatun kaltaisiin pastaruokiin, munakkaan täytteeksi ja lisukkeeksi. 
Toivottavasti pidätte italialaistyyppisestä nauris(latva)ruoastani! :) Kierrätän haasteen eteenpäin Villa Ainala Cuisinelle ja Mariannenmakumaailmalle. Mukavaa (ja juureksista) viikonloppua kaikille! 

AINEKSET:
3 valkosipulinkynttä
3 anjovissuikaletta
runsas kulhollinen pestyjä, puhdistettuja ja suurpiirteisesti leikattuja nauriinlatvoja.
noin 200 g tulista ventricina-salamia hyvin pieniksi kuutioiksi leikattuna (ventricina on Abruzzon eteläisellä alueella tunnettu, varsin tulinen salami – josta tosin löytyy myös miedonmakuinen versio)
mustapippuria
oliiviöljyä
raastettua pecorino-juustoa
noin 250 g orecchiette-pastaa

Laita pastavesi tulelle. Viipaloi valkosipulinkynnet ohuiksi siivuiksi, paloittele anjovissuikaleet ja ventricina-salami hyvin pieniksi paloiksi. Puhdista ja pese nauriinlatvat. Kun vesi kiehuu, lisää suola ja kaada pasta kattilaan. Kun kypsymiseen vaadittavasta ajasta on kulunut noin puolet, voit lisätä mukaan myös nauriinlatvat. Lämmitä oliiviöljyä teflonpannulla. Paista valkosipulia ja anjovissuikaleita öljyssä. Voit lisätä hieman keitinvettä, mikäli ainekset ovat vaarassa kärähtää. Kun valkosipuli on kypsää ja anjovissuikaleet alkavat sulaa pannulla, voit lisätä ventricina-salamin muiden ainesten joukkoon. Lisää mukaan myös hieman pastan keitinvettä. Anna salamin kypsyä keskilämmössä kannen alla. Heti kun pasta ja nauriinlatvat ovat kypsiä, valuta ne. Lisää pasta ja nauriinlatvat pannulle, sekoita huolella ja mausta mustapippurilla. Voit lisätä myös hieman oliiviöljyä. Jaa lautasille ja ripottele päälle reilusti raastettua pecorino-juustoa.






Questa settimana sono stata invitata a partecipare ad un challenge per blogger finlandesi che riguardal’uso della rapa in cucina. Le rape (la parte della radice) erano storicamente molto usate in Finlandia, anche se nei tempi moderni il loro uso si è molto ridotto. Ultimamente si è cercato di incrementare l’uso di ingredienti locali e di stagione, e quindi ci sono varie iniziative per promuovere l’uso di rape, radici varie, frutti di bosco, cacciaggione etc. nella cucina finlandese. In Italia la radice della rapa  (Brassica rapa var. rapa) viene usata relativamente poco. Invece si usa molto la parte superiore di un’altra varietà: le cime di rapa (Brassica rapa subsp. sylvestris var. esculenta). Quindi, quando mi hanno chiesto di cucinare qualcosa con la radice della rapa (che qua non ho trovato in nessun negozio) ho pensato di preparare invece un piatto pugliese tipico della stagione: le orecchiette con le cime di rapa. Ecco la mia versione, un po’ personalizzata, di questa ricetta (da notare la sostituzione del peperoncino con la ventricina piccante):

INGREDIENTI:
3 spicchi d’aglio
3 filetti d’alice
una ciotola di cime di rapa pulite, lavate e tagliate grossolanamente
circa 200 g di ventricina piccante tagliata a pezzettini piccolissimi (la ventricina è un salame abbastanza piccante - che si puó comunque trovare anche in versione dolce - tipico dell’Abruzzo meridionale)
pepe nero macinato
olio d’oliva
pecorino grattugiato
circa 250 grammi di orecchiette

Mettete a riscaldare l’acqua. Tagliate l’aglio a fette, i filetti di alice a pezzetti e tagliuzzate il pezzo di ventricina a pezzettini piccoli. Pulite e lavate le cime di rapa. Quando l’acqua bolle, aggiungete del sale nell’acuqa e buttate dentro la pasta. A circa metà cottura potete buttare dentro anche le cime di rapa. Riscaldate dell’olio in una padella antiaderente. Soffriggete  l’aglio e i pezzi di alice nell’olio. Potete aggiungere un pochino di acqua di cottura della pasta per evitare che si brucino. Quando l’aglio è cotto e l’alice comincia a sciogliersi, aggiungete la ventricina piccante. Aggiungete anche un poco di acqua di cottura della pasta e delle rape. Lasciate cuocere a fuoco moderato sotto il coperchio. Appena la pasta e le rape sono cotte, scolatele.  Aggiungete la pasta e le rape sulla padella, girate bene e condite con del pepe nero macinato. Potete anche aggiungere un filo d’olio d’oliva crudo.  Dividete sui piatti e cospargete sopra abbondante pecorino grattuggiato.


20.11.2011

Grillattu kananpoika - Pollo intero alla griglia


Syksyn (tai talven) edetessä mieleni tekee viettää enemmän aikaa keittiössä ja kokeilla uusia reseptejä. Ostin jonkin aikaa sitten keittokirjan, jossa on vain täysin maidottomia reseptejä. (Maidoton keittiö, Mini C & Tanya Carr, 2009.) Niiden joukossa olikin monia hyväksi osoittautuneita ohjeita, joista yksi on sitruunalla ja oreganolla maustettu kokonainen kananpoika. Valmistus ei kestä sinällään kauan, koska kananpoika maustetaan nopeasti ennen uuniin laittamista. Sitten sen voikin jättää rauhassa paistumaan ainakin tunniksi. Tärkeää reseptin kannalta on se, että yrtit, tai ainakin oregano ja meirami, ovat tuoreita – maku on tällöin aivan eri luokkaa. Olen tarjoillut kananpojan tuoreen vihersalaatin kera, joskus kanan kanssa uunissa kypsytettyjen vihannesten tai perunoiden kanssa. Kaikki käy! Kana on kivaa vaihtelua tavalliselle grillatulle kanalle, ja viini- (tai siideripohjainen) kastike antaa lihalle ihanan maun, ja siihen voi dipata myös kanan kanssa kypsytettyjä kasviksia/perunoita. Olen tehnyt kanaa nyt muutaman kerran, ja joka kerta se häviää pöydältä hetkessä, joten suosittelen reseptiä hyvillä mielin myös muille. Mukava vaihtoehto tavalliselle sunnuntaipäivälliselle tai vieraille tarjottavaksi. Buon appetito e buona domenica! :)

AINEKSET:
1 kokonainen broileri
vehnäjauhoja
oliiviöljyä
1 pienen sitruunan kuori ja mehu
1 rkl liperiä
1 iso sipuli hienoksi pilkottuna
muutama oreganonoksa hienoksi pilkottuina (vain lehdet)
3,5 dl makeahkoa valkoviiniä (tai puolikuivaa omenasiideriä)
mustapippuria
kuivattua chiliä
yrttisuolaa
tuoretta meiramia hienoksi pilkottuna (muutaman oksan lehdet)
muskottipähkinää
margariinia tai muuta kasvisrasvalevitettä
suolaa.

Laita uuni kuumenemaan. Itse käytin n. 180-190 asteeseen lämmitettyä kiertoilmauunia, jossa grillivastike oli päällä. Tällä tavalla kana kypsenee joka puolelta, ja grillivastike paahtaa samalla pinnan ihanan rapeaksi. Taputtele broileri kuivaksi ja levitä vehnäjauhoja sen pintaan. Jätä broileri odottamaan. Kuumenna paksupohjaisessa paistinpannussa oliiviöljyä, johon lisäät sitten raastetun sitruunankuoren ja sipulin. Paista kunnes sipuli alkaa saada hieman väriä. Lisää sitten sitruunamehu, tuore meirami ja oregano, liperi, ripaus kuivattua chiliä, kunnon ripaus yrttisuolaa ja ripaus muskottipähkinää. Kaada mukaan myös viini tai siideri. Anna kiehua hiljalleen, kunnes sipuli on kypsää ja viinistä on haihtunut noin kolmasosa. Pane broileri uunipellille. Hiero lihaan, myös nahan alle, hieman suolaa ja mustapippuria. Voitele nahka voimariinilla tai muulla levitteellä. Kaada puolet kastikkeesta sitten kanan päälle. Mikäli haluat tarjoilla kanan uunikasviksien tai perunoiden kera, voit ympäröidä broilerin niillä – perunaa, porkkanaa, parsakaalia, fenkolia tms. Paista broileria uunissa noin tunti tai vähän päälle. Käännä kanaa ainakin kerran paistamisen aikana ja kaada samalla loput kastikkeesta kanan päälle, jottei se kuivu. Kun kana on kauniin kullanruskea joka puolelta ja liha sisältä kypsää, kana on valmis. Siirrä valmis broileri tarjoiluastiaan ja aseta ympärille kanan kanssa paistetut kasvikset tai perunat. Kauho päälle kastiketta uuniastian pohjalta. Tarjoile kylmän siiderin tai valkoviinin kera, voit myös valmistaa hieman vihersalaattia kylkiäiseksi. Riittää kanan koosta riippuen korkeintaan neljälle hengelle.



Man mano che l’autunno (o l’inverno) avanza, io ho sempre più voglia di trascorrere del tempo in cucina a provare delle ricette nuove. Qualche tempo fa ho comprato un libro di cucina, che contiene solo ricette senza latte. (in finnico: “Maidoton keittiö, Mini C & Tanya Carr, 2009.) Tra le ricette ce n`erano infatti tante che si sono rivelate gustose, e una di queste è una ricetta di pollo intero grigliato in forno, condito con origano e limone. La preparazione in sé non richiede tanto tempo, visto che il pollo viene condito abbastanza velocemente prima di essere messo in forno a cuocere. Là può essere lasciato in pace a cuocere per almeno un’ora. La cosa importante per la ricetta è che gli odori, o almeno l’origano e la maggiorana siano freschi- così il gusto è molto più buono. A volte ho servito il pollo con un’insalata verde fresca, altre volte con delle patate o con verdura cotte in forno con il pollo. Tutto va bene! Questo pollo è piacevolmente diverso dal solito pollo alla griglia, e la salsa a base di vino (o di sidro) dà alla carne un gusto delizioso e può anche essere usata per condire la verdura/le patate cotte con il pollo. Ho preparato il pollo in giá piú di una occasione, e ogni volta sparisce dal tavoo in un “nanosecondo”, quindi posso caldamente consigalire la ricetta anche agli altri. È una bella alternativa ad un solito pranzo domenicale o piatto da offrire agli ospiti. Buon appetit e buona domenica! :)
 
INGREDIENTI:
1 pollo intero
farina
olio d’oliva
succo e scorza di 1 piccolo limone
1 cucchiaio di ligustico
1 grande cipolla tagliata a pezzetti
qualche rametto di origano ben sminuzzato (solo le foglie)
3,5 dl vino bianco alquanto dolce (o sidro prosecco)
pepe nero
peperoncino secco
sale alle erbe
maggiorana fresca ben sminuzzata (solo le foglie di qualche rametto)
noce moscata
margarina
sale.

Mettete il forno a riscaldare. Io ho usato un forno ventilato con la funzione  griglia accesa, riscaldato a circa 180-190 gradi. Così il pollo si è cotto da tutti i lati e la funzione griglia rende la pelle meravigliosamente croccante…Asciugate il pollo con un pezzetto di carta da cucina e strofinate un po’ di farina su tutta la superficie. Lasciate il pollo ad aspettare. Riscaldate dell’olio d’oliva in una padella antiaderente e aggiungete la cipolla e la scorza di limone grattugiata. Lasciate a cuocere finchè la cipolla non prende un po’ di colore. Aggiungete il succo di limone, maggiorana e origano freschi, ligustico, un poco di peperoncino secco, un bel po’ di sale alle erbe e un po’ di noce moscata. Versate dentro anche il vino (o il sidro). Lasciate cuocere piano piano, finchè la cipolla non sia cotta e circa un terzo del vino non sia evaporato. Mettete il pollo su una teglia da forno. Strofinate sale e pepe nero sulla pelle e anche sotto la pelle. Stendete della margarina sulla pelle. Versate circa una metà della salsa sopra il pollo. Se volete servire il pollo con verdure o patate al forno, potete circondare il pollo con esse – patate, broccoli, carote, finocchio etc. Cuocete al forno per un’ora circa o poco più. Girate il pollo almeno per una volta durante la cottura e versate allora il resto della salsa sopra per evitare che la carne si asciughi. Una volta che il pollo è bello dorato da tutti i lati e la carne cotta dentro, il pollo è pronto. Trasferite il pollo pronto su un piatto di portata e circondatelo con la verdura o patate cotte insieme alla carne. Versate la salsa sopra il tutto. Servite con vino bianco o sidro ghiacciato, potete anche preparare un poco di insalata verde da servire insieme. A seconda della grandezza del pollo, questa porzione basta al massimo per 4 persone.

3.11.2011

Kirjamessut - Fiera dei libri a Helsinki

Viime viikonlopulla Helsingissä pidettiin Kirjamessut, Viini- ja ruokamessut sekä Musiikkimessut. Vietin viikonlopun kuunnellen kirjailijahaastatteluja, katsellen herkullisia ruokia kokkaavia keittiömestareita, kuunnellen hyvää musiikkia ja ostaen suuren määrän kirjoja, jotka eivät ikinä tule mahtumaan matkalaukkuuni… :) Helsingin kirjamessut ovat loistava tilaisuus, jossa voi löytää harvinaisia kirjoja, käydä katsomassa uusia kirjamaailman lahjakkuuksia, ostaa halvalla hyviä kirjoja ja kuunnella mielenkiintoisia esityksiä ja haastatteluja. Messukeskuksessa järjestettiin samanaikaisesti myös Viini- ja ruokamessut ja Musiikkimessut – kävijöillä oli mahdollisuus maistella eri puolilta maailmaa peräisin olevia herkkuja ja hienoja viinejä sekä löytää CD- ja äänilevyjä, jotka aikaisemmin tuntuivat mahdottomilta löytää. Messuilla olivat hyvin esillä myös italialaiset tuotteet ja italialainen keittiödesign. Onnistuin parin esitelmän ja haastattelun välissä maistelemaan esimerkiksi Petris chocolate roomin käsin tehtyjä suklaamakeisia. Ihania suklaakonvehteja ja paljon täysin laktoosittomia makuja! Tämän lisäksi mieleen jäi eräs englantilainen CherryTreen tuote, joka onnistui valloittamaan sydämeni (makuhermoni): Pineapple & Coconut Liquer Curd. Se muistuttaa perinteistä lemon curdia, mutta onkin tehty ananaksesta ja kookoslikööristä – ihanan makuista, eipä siihen muuta voi sanoa! Mitä kirjapuoleen tulee, kävin kuuntelemassa Stig Larssenin leskelle tehtyä haastattelua (Eva Gabrielsson, hänen miehensä kirjoitti Millennium-trilogian), näin Don Rosan (Disneyn ja Aku Ankan sarjakuvapiirtäjä), kuuntelin Lorna Byrneä (”Enkeleitä hiuksissani” kirjoittaja) ja seurasin monille suomalaisille kirjailijoille tehtyjä haastatteluja. 

Lauantai-iltana minä ja ystäväni päätimme hemmotella itseämme: menimme syömään helsinkiläiseen AITO-ravintolaan. Täytyy sanoa, että lähdin ravintolasta ulos ERITTÄIN tyytyväisenä – mikäli satutte tännepäin maailmaa/Helsinkiä, käykää ihmeessä syömässä tässä pienessä ravintolassa, jossa tarjoillaan herkullisia, paikallisista ja sesonkiraaka-aineista valmistettuja ruokia. Söin – muun muassa – katajanmarjakastikkeella valeltua hirvipaistia, joka tarjoiltiin palsternakkavaahdon ja pekonisiivuihin kiedottujen perunoiden kera. Kokki oli onnistunut löytämään ja muodostamaan täydellisiä makuyhdistelmiä luoden yllättävän ja makuhermoja kutkuttavan menyyn. Illan upeaksi lopuksi söin jopa kaksi eri jälkiruokaa… :D Kuuman karamellikastikkeen kanssa tarjoiltu karpalojäädyke oli täydellinen loppuhuipennus ikimuistoisen illallisen päätteeksi! :)


Nello scorso weekend si è tenuta a Helsinki una gigantesca fiera dei libri, del cibo e della musica. Ho trascorso il mio weekend ascoltando delle interviste fatte agli scrittori, seguendo famosi chef cucinare ricette prelibate, ascoltando della buona musica e comprando un sacco di libri che non mi entreranno mai nella valigia… :) La fiera del libro a Helsinki è un’occasione per trovare libri introvabili, scoprire nuovi talenti del mondo della scrittura, fare acquisti a buon prezzo e ascoltare delle presentazioni e interviste molto interessanti. Nello stesso complesso si tiene anche la fiera del vino e del cibo e la fiera della musica – puoi trovare delle prelibatezze provenienti da tutte le parti del mondo, assaggiare vini pregiati e trovare un CD che pensavi ormai introvabile. Molto presenti erano anche i prodotti italiani e il design culinario italiano. Io, tra una presentazione e l’altra, sono riuscita ad assaggiare ad esempio i cioccolatini fatti a mano del Petrischocolate room. Praline deliziose e anche senza lattosio! Inoltre, un prodotto inglese di Cherry Tree mi ha conquistato subito: Pineapple & Coconut Liquer Curd. Assomiglia al lemon curd tradizionale, ma è fatto con ananas e cocco – squisito, che dire! Per quanto riguarda la parte dei libri, ho seguito l’intervista alla vedova di Stig Larssen (Eva Gabrielsson, il marito era l’autore della trilogia Millennium), visto Don Rosa (fumettista di Disney, disegnatore di Paperino), sentito Lorna Byrne (l’autore di “Un Angelo tra i Capelli”) e seguito numerose interviste aglii scrittori finlandesi.

Sabato sera io e i miei amici abbiamo deciso di trattarci bene: siamo andati a mangiare in un ristorante di Helsinki, Ravintola AITO (Ristorante “GENUINO”). Devo dire che sono uscita mooolto contenta – se capitate da queste parti del mondo, vi consiglio di fermarvi a mangiare in questo ristorante piccolo, che serve piatti squisiti preparati con ingredienti locali e di stagione. Io ho mangiato – tra l’altro - un arrosto di alce con una salsa alle bacche di ginepro, mousse di pastinaca e patate avvolte in sottile strisce di pancetta. Sono riusciti a trovare delle perfette combinazioni di gusti creando un menù sorprendente e sfizioso. Per finire in bellezza, ho preso addirittura due dolci… :D  Il semifreddo al mirtillo palustre servito con una salsa calda di caramello era il finale perfetto per una cena memorabile! :)

















Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...